Jos tekstissä haisee seksi, niin silloin siinä haisee seksi. Piste. Mieluummin minä kirjoitan kiimanhajuista kuin pullantuoksuista. Vaikka pulla kyllä hyvää onkin. Nyt tallotaan ehkä hieman niitä oman häveliäisyyden rajoja ja astutaan vähän rajan toisellekin puolelle. Varovaisin ja uteliain askelin.
Ikä tuo mukanaan kaikenlaisia huolia. Mieli toki pysyy samanlaisena vekkulina pikkupoikana, mutta se ei vain osaa aina välittää sitä tietoa muulle kropalle. Valitettavasti monessa kohtaa huomaa, että sitä ei enää pystykään ihan samanlaiseen vetreyteen ja sulavuuteen, kuin mitä nuorempana. Peilistä katsoessa sitä aamuisin tuijottaa ihmistä, joka ei aina vastaakaan sitä mielikuvaa, jonka mieli ajatuksena minulle tarjoaa. On alkavaa rypyntynkää ja tummempaa silmänalusta. Mutta mitä sitten, nehän kertovat vain oman tarinansa. Kertovat minun tarinaa. Joskus sitä paikkoja kolottaa, ei toki niin paljon että valittamaan alkaisin, saati voivottelemaan. Mutta siitä kolotuksesta päästäänkin taas itse asiaan.
Kolotus on meinaan välillä minunlaiselle hulivilille hieman haasteellista. Koska minuahan kolottaa tuon tuosta. On siis kolo mielessä. Toki, onhan se hyvä. Olisihan se kamalaa, jos ei kolottaisi ollenkaan. Jos kolo ei herättäisi minkäänlaisia tuntemuksia. Olisi aukko sydämessä, eikä käsin kosketeltavissa silmien edessä.
Joten otetaanpa sitten pöydälle tuo otsikon lupailema aihealue, ettei mene ihan klikkiotsikoksi koko juttu. Tämä ei ole nyt mitään uljaan uroksen rehvakasta kehuskelua omista suorituskyvyistä. Ikääntyminen on vain tuonut yhden ongelman lisää, jolla on toki tietyllä tavalla kovinkin positiivinen kääntöpuoli.
Enkä minä ole yksin tämän ”ongelman” kanssa. Olen kuullut hieman samansuuntaista viestiä keskustellessani aiheesta muiden kanssa.
Olisiko evoluutio luonut kuitenkin aivan erityisen fiksun yhtälön. Nainen kun kartuttaa kauniita vuosirenkaitaan, niin olen saanut ymmärtää, että seksin herkut alkavat maistumaan makeammilta. Kotikissa muuttuu hurmaavaksi villipedoksi. Saattaa purrakin ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Onko niin, että miehen kroppa on vastannut tuohon kehityskaareen antamalla yhteiseen eläimelliseen leikkiin lisää aikaa. Koska ennen ne leikkihetket olivat merkittävästi lyhyempiä kuin nykyään. Nyt saat lukijana antaa myös oman mielipiteen/ kokemuksen asian tiimoilta, jos on pannut jotain merkille. Tai ylipäätään pannut. Miten vaan, mitä vaan.
Nuorempana kun sujahti kolotuksen tarpeessa kosteammille vesille, niin tuo soutuaika oli huomattavasti lyhyempi kuin tänä päivänä. Hyvä että sai kapean kanootin edes vesille asti, kun melaan tarttuessa suoritus alkoi olla jo loppumetreillä. Tässä neljääkymmentä ikävuotta hätyytellessä huomaa, että sitä järveä saa meloa välillä ihan tosissaan, että pääsisi perille asti. Aina ei pääse, joskus sitä jää melomishommat lopulta kesken ja päätyy ajelehtimaan. Myrskyt ja aallot laantuu ja lopulta sitä lipuu hiljalleen tyvenessä, kunnes pysähtyy. Kanootti on toki täysin melomiskuntoinen ja melakin haluaisi vielä kastaa kärkeä, mutta meloja itse alkaa jo uupumaan. Järvikin saattaa olla sitä mieltä, että nyt olisi tauon paikka. Piirrellään veteen lisää viivoja myöhemmin.
Toki hirvittävän romanttista olisi ajatella sellaisen kauniin ja sydämiä pakahduttavan kanssakäymisen kestävän. Ja kestävän. Ja kestävän. Mutta kun se herkkä ja nautiskeleva tahti kiihtyy lopulta 100 metrin aitajuoksuksi, jossa maaliviivaa ei vaan näy, niin jossain kohdassa on pakko myös osata luovuttaa. Ettei pumppu leikkaa kiinni. Toisaalta, jos saisi valita miten tästä maailmasta lähtee, niin tekisin sen mielelläni kesken kovan panemisen. Lähtisi iloisena ja hymy naamalla. Oli saappaat sitten jalassa tai ei. Muistokirjoitukseen voisi runoilla, ”Hän lähti, eikä tule enää koskaan”. Olen toki kuullut sanonnan, että ”jokainen huolehtii omista tulemisistaan”. Jos näin olisi, niin silloin joutuisin varmaan useasti keskittymään niihin tulemishommiin yhdessä oikean käteni kanssa.
Mutta eipä mennä tuohon sen enempää. En koe, että haluaisin tuota jakaa yhtään sen paremmin. Eikä sinua varmaan lukijanakaan ihan hirveästi enempää kiinnosta kuulla.
Summa summarum. Ikä on tuonut mukanaan hyviä ja huonoja asioita. Kuten olen sanonut, niin tähän blogiin tulee kirjoitettua niistä asioista ja aiheista, mitä nyt mieleen tulee.
Joskus tulee, joskus ei.
toffeeKolli 