Tämän tekstin kantava teema tulee itseasiassa selväksi aika suoraan tuosta otsikosta, jos siis tiedät mistä puhun. Ja jos et tiedä, niin voin paljastaa että tässä ei ole kysymys mistään kovin eroottisesta yhteydenpidosta puhelimen välityksellä, vaan musiikista. Puhelinseksi on artisti, ja kyseessä on heidän kappale Missä tahansa muualla (kuuntele tästä). Tää on vaan niin hyvä! Kaikessa yksinkertaisuudessaan. No, punkkia se tämäkin on, vaikka nyt ei raavitakaan esiin niitä rasvatun yhteiskunnan epäkohtia sieltä kaljapulloja kilisevän muovipussin pohjalta. Paljon muuta tässä sen sijaan raavitaan, ja se tehdäänkin aivan helvetin syvältä. Voin ihan myöntää, että tämä jos joku osui sinne jonnekin, ja löi minut hetkiin jotka olen elänyt. Hetkiin ja aikaan jossa en ollut minä. Hetkiin, joissa olin kyllä paikalla, mutta…

Laulaja Nooran ääni on kyllä jotain, joka luo kappaleeseen sellaisen tunnelman mistä moni artisti voi vain haaveilla. Sellainen hieman käheä ja kiukkuinen, utuisen rosoinen soundi, joka kuulostaa siltä, että hetkenä minä hyvänsä se voisi pirstaloitua. Eihän se sitä tee, mutta en voi välttyä ajatukselta, että se mistä tässä kappaleessa lauletaan on elettyä elämää. Joka sekunti, tunti ja päivä. 

Vai peilaanko elämää.

Yleensä olen purkanut teksteissä näiden esille nostettujen kappaleiden sanoituksia jotenkin pienemmiksi palasiksi, ja pureskellut niitä. Yrittänyt tulkita mitä siellä on oikeasti sanottavaa, ja miten itse näen kappaleen. Tämän kohdalla en tee sitä. En nosta esiin sanoituksen pätkiä kohta kohdalta. Ei ole tarvetta. Minulla ei ole tässä mitään, jota tarvitsisi erikseen selittää. Minä kyllä tiedän mistä tässä lauletaan. Väsyneitä silmiä. Hukutettua aikaa. Viikonloppuja. Lähestyviä seiniä. 

”Missä tahansa muualla”

Tuo on raaka lause kappaleessa. Se on niin helposti sanottu. En tiedä sinusta, mutta minä tiedän, ettei se ”missä tahansa muualla” ole niin helppo vaihtoehto aina toteuttaa. Ei edes silloin kun se ainoa asia jonka luuli tietävänsä oli sekin epävarmaa. Se nyt oli kuitenkin siinä nenän edessä, olemassa, ja silloin kaikki muu olikin vain vielä hämyisempää. Ääh, nuo edelliset lauseet on ehkä niitä sekavimpia sanoja mitä minä olen kirjoittanut, mutta nuo on muotoiltu juuri niinkuin pitikin. 

Niin. Siinä kohtaa kun on pudonnut riittävän kyykkyyn, niin varmasti siellä ”missä tahansa muualla” olisi parempi, mutta se ei vain ole niin yksinkertaista. 

Vuodet vierii.

Tässä kohtaa otetaan reipas hyppy aiheesta toiseen ja katsotaan miten nämä vielä lopuksi niputtuu yhteen. Nimittäin minä olen nyt kulkenut 3 vuotta käsi kädessä blogini kanssa. Ensimmäiset pari vuotta meni ahkerasti, ja juttua riitti. Nyt tämä kolmas vuosi oli hieman erilainen. Hiljaisempi. Blogin suhteen rauhallinen, mutta se ei peilaa mitenkään oikeaa elämääni. Olen tästä tainnut jo aiemminkin mainita. Oikea elämäni on tässä kohtaa syyllinen siihen, että tämä kolli on ollut aika hiljaa blogin puolella. 

Kävin oikein katsomassa, että en kirjoittanut viimeisen blogivuoteni aikana kuin 12 tekstiä , ja se on aika vähän. Ainakin minun mittapuulla, mutta se puu nyt on sen pituinen ettei sillä kovin suuria asioita kannata edes alkaa mittaamaan.  Tekstiä on siis tullut melko vähän, ja mitä sitten. Ehkä minun olikin tarkoitus kirjoittaa vain sen verran, koska rakas elämäni menee blogin ohi, ja minulla oli vain tärkeämpiä asioita hoidettavana. Mietittävänä. Elettävänä. 

Missä tahansa muualla.

Tuo ajatus on nyt jo elettyä elämää. Jotain mikä on takana. Nyt en ole ollut missä tahansa muualla, vaan ihan vain tässä. Nyt. En ole enää katsonut peilistä ihmistä joka näyttää vain omalta varjoltaan, vaan nyt katselen iltalenkillä katuvaloista varjoa jonka tunnistan omakseni. Osaksi minua. 

En itseasiassa tahdo olla missä tahansa muualla, koska tässä on tosi hyvä. Ehkä tämä kuluva blogivuosi tuottaakin enemmän kuin vain sen 12 julkaistua tekstiä. Mistä sitä tietää. Niitä ajatuksia tulee ja menee. Toiset niistä ovat vakavia, ja toiset sellaisia, että niitä ei ihan jokaisen kuullen voi sanoa ääneen. Jotkut näistä sekavista ajatuksista päätyvät tekstiksi asti, ja osa niistä elää vain hetken ja unohtuu. 

Mutta entäs se puhelinseksi.

Hyvä kysymys, eikö vain?  Bändi on hieno, ja jos et vielä kuunnellut linkitettyä kappaletta, niin nyt olisi sen aika. Mutta, entäs jos kysynkin sinulta, että mitä sinulle tulee mieleen kun mainitsen sanan ”puhelinseksi”. Mieti. 

Aivan. Arvasin että ajatuksesi lähti harhailemaan. Puritko kenties hieman jopa huulta. Hyvä. Ehkä minä lopetan tähän, ja sinä voit jäädä miettimään edellistä. Tuhma kun olet.