Oletko huomannut, että kaipaat jotain asiaa vasta silloin kun huomaat sen puuttuvan. Silloin kun sitä ei ole. Ja sehän menee usein juuri niin, että sen hyvän huomaa vasta silloin, kun se vaihtuu huonoon. Tämä ajatus tuli mieleen Passenger:n kappaleesta Let Her Go.

Tuo on hiton hieno biisi, kaikessa sen raadollisuudessa ja kauneudessa. Siinä kaivetaan niitä haavoja kyllä auki aika isolla puukolla, mutta kuitenkin hyväksytään ja ymmärretään tilanne. Niin paljon kuin se sattuukin.

Mutta kovin yksinkertainen ei ole tämänkään kappaleen kertoma tarina, mielestäni. Siinä on kohtia, jotka antaa aika paljon syvyyttä tekstille, ja ne muutamat sanavalinnat kääntävät tarinaa…..no, ainakin hieman erilaiseksi. Jos kappale ei ole sinulle hirveän tuttu, niin kuuntele se nyt tässä kohtaa tuosta ylempänä olevasta linkistä, ja voit mielessäsi miettiä, että mitä siitä tuli ensimmäisenä mieleen. Palaa sitten tähän tekstiin takaisin.

Äkkiseltään tuosta kappaleesta tulee se fiilis, että joskus irtipäästäminen on myös sitä rakkautta toista kohtaan, ja joo, siitähän tämä biisi kertookin loppujen lopuksi. Mutta jos noita sanoituksia alkaa hieman purkamaan, niin siellä on paljon muutakin.

Laitetaanpas nyt musiikinpureskelu-hampaat suuhun, ja aletaan jauhamaan.

---

”Staring at the bottom of your glass, hoping one day you’ll make a dream last, but dreams come slow, and they go so fast.

You see her when you close your eyes, maybe one day, you’ll understand why, everything you touch surely dies.”

---

Tässä biisissä sanoja on kyllä harkittu todella tarkkaan, ja muotoiltu juuri niin, että jos ne ovat mennäkseen syvälle sieluun, niin sinne ne sitten kyllä myös menevät. Kuten tämä ensimmäinen säe, jossa ajatuksia uitetaan tyhjän tuopin pohjasta läpi, ja toivotaan, että joku päivä se mitä haluaisi kestäisi pidempään. Ja siinä tämä kappaleen kertoja on kyllä kovin oikeassa, että unelmat ottavat aikaa toteutuakseen, mutta ne voivat lähteä silmänräpäyksessä. Tässä kohtaa kappaletta ilmassa on aika paljon epätoivoa ja syyllisyyttä. Oman itsensä syyttämistä siitä, että kaikki mihin koskee vain hajoaa. Ehkä kertoja myös itse ymmärtää, että jokin hänen tavassaan toimia saa asiat kääntymään aina huonoon suuntaan. Raadollinen asia, kun sen itse tajuaa.

---

”Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart, ’cause love comes slow, and it goes so fast

Well, you see her when you fall asleep, but never to touch and never to keep, ’cause you loved her too much, and you dived too deep.”

---

Toinen säe kirjoittaakin asioita hieman uusiksi, ja tässä on jotain mistä en ole kyllä lopulta ihan samaa mieltä. Säkeen alku on kyllä varmasti sinullekin aika tuttu jostain elämän vaiheesta, jossa makaat sängyssä, pimeässä, ja tuijotat kattoa. Jotain puuttuu, ja vaikka sylissäsi ei ole mitään, niin silti rintaa painaa. Rusentaa. Se on rankkaa.

Sitten tullaan siihen kohtaan, mistä minä olen eri mieltä. ”’Cause love comes slow, and it goes so fast”. Ei se mene noin. Se on totta, että rakkaus tulee hitaasti, mutta se ei todellakaan lähde nopeasti. Kyllä se lähtee pitkään ja riipien, hitaasti, ja itsestään muistuttaen.

Näet hänet sielusi silmin nukahtaessa, mutta hän ei ole enää siinä, ei koskettavissa eikä pideltävissä. Ei, vaikka kuinka haluaisi. Säkeen loppu sen sijaan paljastaa ehkä sen, mikä saattaa olla lopulta aika merkittävässä osassa kappaletta. Koska kertoja tunnustaa, että hän rakasti ehkä liikaa. Sukelsi ehkä liian syvään toiseen, ja unohti kaiken muun. Myös itsensä. Niin, että toinen on saattanut henkisesti ihan tukehtua siihen. Ehkä tässä kohtaa kertoja on ymmärtänyt, että miksi asiat vain aina lopulta kaatuvat ympäriltä.

---

”But you only need the light when it’s burning low, only miss the sun when it starts to snow. Only know you love her when you let her go

Only know you’ve been high when you’re feeling low, only hate the road when you’re missing home. Only know you love her when you let her go”

---

Kertosäkeessä kaikki tavallaan selkenee. Kaipaat todella jotain silloin, kun se ei ole ulottuvillasi. Käsissäsi. Ja kun tajuat sen, niin huomaat samalla, että et ehkä kaivannut sitä jotain niin paljoa silloin kun se oli sinulla. Silloin lopulta teet ratkaisun, ja päästät käsistäsi juuri sen mitä haluaisit kaikkein eniten. Koska se on oikein myös toista kohtaan. Mutta se silti poista sitä, kuinka syvältä se repii.

Mutta ei tämän kappaleen henkilö varmaan ainoa syyllinen ole siihen eroamiseen, josta tässä on kerrottu. Koska valitettavasti vikaa on kyllä yleensä niissä molemmissa osapuolissa. Tavalla tai toisella. Niin se vaan menee.

Mutta tämä kappale kertoikin vain toisen osapuolen näkemyksen. Hänen tarinan. Hänen kivun, tuskan ja kokemuksen, sekä sen miltä hänestä tuntuu. Kokonaisuutta se ei kerro.

Yhtä kaikki. Aivan sairaan hieno kappale, ja Passenger:n laulaja Michael tuo kyllä äänellään aivan järjettömästi syvyyttä tähän kappaleeseen. Tunnetta. Jotenkin hänen äänestä pystyy aistimaan sen kivun, mistä tässä kappaleessa kerrotaan.

Ja se on aika mykistävää, ja lumoavaa. Laittaa miettimään.

”And you let her go”