Varmaan jo arvasit, että tämä teksti tule kertomaan siitä ihmisen hygieniasta, tai sen laiminlyönnistä. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeää, mutta en minä siitä halua puhua. Puhutaan jostain muusta.

Sottaiset sormet jättävät jälkiä, kun niillä menee hiplaamaan. Tietenkin. Mihin sitten ikinä kosketkin. Se on aika hauska ilmiö. Jostain syystä sen huomaa, jos jossain näkee likaisen kädenjäljen. Siinä on jotain inhimillistä, jotain sellaista aitoutta. ”Joku on koskenut tuohon, ja jättänyt jälkensä”.

Me tunnistaminen kädenjäljen kaltaiseksemme. Liekö peruja jo jostain esi-isien ajoilta, jossa toki kädenjälki oli merkki jostain. Luolamaalaus, oma reviiri, vihollinen, tai jotain. Jokatapauksessa, sen sotkuisen kädenjäljen herkästi huomaa puhtaalta pinnalta.

Jos seinän kulmassa, tai tolpassa on sormenjäljet, niin silloin siitä on varmaan otettu tukea ohi kulkiessa, tai ihan vain ajatuksissaan hipaistu ohimennessä. Näin voisi päätellä. Entäs jos pöydällä on vierekkäin, hieman harallaan olevat kädenjäljet. Joku voisi tulkita, että siihen on ihan vain nojattu. Sillain tavallisesti kaksin käsin. Oma mieleni tulkitsee siitä heti erilaisen viestin, tai rakentaa ainakin ihan erilaisen mielikuvan.

Kyllä siihen pöytään on silloinkin nojattu, mutta kädet eivät ole olleet ainoat, jotka on ollut harallaan. Ehkä siinä on levitetty myös aavistus jalkoja. Ehkä kädenjäljet ovat pinttyneet pöytään juuri sen takia, että ne ovat hieman hytkyneet siinä edestakaisin. Siitä pöydästä on otettu hieman tukea, ehkä vähän enemmänkin. No, siis pantu ihan tosissaan.

Paljon siistimpi ajatus kuin se, että siihen pöytään olisi muuten vain nojailtu. Tietenkin sotkuisen sormien kanssa pitää muistaa, että ei kosketa sellaisiin paikkoihin, joihin ei likaa haluta. Kyllä sinä tiedät.

Tästä tulikin mieleen asia, joka täytyisi itsekin ehkä toteuttaa. Rillit Huurussa- sarjassa Penny ja Leonard ostivat sellaisen setin, johon kuului vartalomaaleja ja valkoinen lakana. Toisin sanoen, sotketaan ensin yhdessä alastomat vartalot sateenkaaren väreillä ja sitten mennään sänkyyn seksi mielessä. Puuhastellaan, painitaan ja nussitaan oikein kunnolla. Tuon pornoa tihkuvan aherruksen jälkeen voi sitten yhdessä tutkia kiiman vallassa luotua taideteosta.

Nyt tuli yhtäkkiä tarve ostaa niitä värejä ja se lakana. Siitä saisi aivan sairaan siistin tilataideteoksen. Entä jos veisikin tämän homman vielä enemmän taiteen pariin.

En ole mikään taiteilija, mutta seksistä tehty taide kyllä kutkuttaa, monestakin paikasta. Ajattele. Kasa maaleja ja puhtaita lakanoita, niin voisi tehdä värikästä taidetta eri seksiasennoista.

Epäilen, että ihan perusasennoillakin saisi jo hyvin tunnistettavia ”sotkuja” aikaiseksi. Varmasti pystyt itsekin kuvittelemaan, että miltä näyttäisi tahratut lakanat perinteisen lähetyssaarnaajan, innokkaan ratsastuksen tai reippaan doggy-style session jälkeen. Tai minä ainakin pystyn. Niistä voisi tulla itseasiassa aika hienoja kuvia. Sitten vain galleriaa vuokralle, ja jättitaulut seinille.

Hitto mikä idea. Keksin heti nimenkin tälle himon alttarilta tuoksuvalle näyttelylle.

”Sex on the wall, naiminen jättää jälkensä”