Viltti nurmikolla, lämmin kesäkeli ja pikkunaposteltavaa. No okei, oli myös skumppaa ja vähän oluttakin. Kuulostaa siis hyvältä ajanvietolta puistossa. Tällä kertaa oli hieman tapas-henkinen tarjonta syömisten suhteen, toisin sanoen useampaa sorttia kaiken maailman pienissä kipoissa. Niitä siinä sitten leviteltiin, ja todettiin, että nyt on varmaan kaikki avattuna ja tarjolla. Mutta yksi olikin jäänyt pimentoon, hukkunut muiden sekaan. Täysin avaamattomana, ujosti piilotteli muiden herkkujen seassa hiljaa. Totesin siinä mitään sen kummemmin ajattelematta, että täällähän on vielä yksi korkkaamaton neitsytrasia.

Tilannekomiikka melkein yllätti itse koomikonkin, ja hetken aikaa hieman nauratti. Siirsin varoen muita rasioita sivuun, jotta saisi ottaa hellästi tämän neitsytrasian käsieni syleilyyn. Pidin sitä kuin hentoa kukkaa kämmenellä, ja varoen kahdella sormella yritin tätä rasiaa avata. Puhun siis edelleen siitä, kuinka avaan oliivirasiaa. Siinä kun olin jo muita herkkurasioita hieman näpelöinyt viltin päällä, niin sormet olivat sen verran liukkaat, että ne vaan lipsuivat vähän sinne sun tänne rasian päällä. Minun yleensä niin varmat otteet olivatkin yhtäkkiä hieman hukassa. Hetken kävi jo mielessä, että jääkö tässä nyt makupala saamatta, jos tämä neitsytrasia ei aukeakaan. Siis vieläkin on kyse oliivirasiasta.

Lopulta sain hieman levitettyä sitä reunaa, josta tuon neitsytrasian saa aukenemaan. Hyvin, hyvin varovaisella otteella aloin hiljalleen raottamaan ja paljastamaan tuon rasian sisältöä. Hento, hieman suolainen tuoksu tulvahti nenään rasian auetessa ja nämä sottaiset sormet sukelsivat rasiaan heti, kun niille tilaisuus koitti. Sain kuin sainkin herkun sormiini asti, ja siitä suoraan maistettavaksi.

Noniin.

Pyörittelin tuota herkkua huulilla ja makustelin kielen päällä. Lopuksi nuolaisin vielä sormet puhtaaksi, ja totesin, että tämän rasian sisältö on kyllä erittäin herkullinen. Toki hyvältä näytti ihan kaikkien tarjolla olevien rasioiden sisältö.

Nyt vielä siis kerran muistutan, että piknikillä tässä oltiin. Toki tämä sepustus olisi voinut melkein mennä jo vaikka pienen orgian iloista ja tarjoiluista. Niissäkin olisi ollut rasiaa ja herkkua vähän joka kädelle, sormelle ja suulle. Ehkä hieman muuallekin.

Mutta se eroottisempi yhteispiknik pitäisi varmaan suorittaa sitten jossain muualla kuin kaupungin yleisellä puistoalueella. Epäilen, että kesäisen lämpöaallon tarjoama päivänvalo paljastaisi ohikulkijoille sellaisiakin paikkoja, joihin päivä ei tavallisesti paista.

Vaikka luonto on kyllä aika kiva paikka paljastaa hieman sitä nahkaa vaatteiden alta. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista paljastamista, jossa kuola suupielessä vaanitaan puskassa pitkä takki päällä ohikulkijoita. Ei. Tarkoitan sellaista, jossa käytetään tilaisuus hyväksi, ja nautitaan luonnosta kaikin aistein, tuntein, ja sillain vähän tuhmalla tavalla. Ja toisaalta, jos siellä metsässä intoutuu ohimennen hieman nussimaan kiveä vasten, niin onko se niin kovin vakavaa, jos joku sen näkee. Eikös se ole sitten hänen ongelma, jos hän jää tarkemmin tuijottamaan ja päättää lopulta pahoittaa mielensä. Vai mitä?

Kesä tulee. Käy siis piknikillä. Joko ihan sellaisella tavallisella, tai sitten hieman riettaammalla. Ensin voi nauttia syöden ja juoden, ja lopuksi maistaa hieman ”jälkkäriä”.

Ai että. Kesä.