Ime sitä tikkua.


Töissä tulee pelattua puuntyöstön parissa päivästä toiseen, siis kaiken muun homman sekavan lisäksi. Lankkua, levyä, ja milloin mitäkin kankea pyörii karheissa sormissa, ja silloin ei voi välillä välttyä siltä, että aina välillä tikku livahtaa johonkin kohtaan kämmentä. Hanskojen käyttö toki ehkäisisi suurimmat nahkan sisään tunkeutuvat vierasesineet, mutta en tykkää niitä koneiden kanssa hirveästi käyttää. Kuitenkin sormia joutuu aika ajoin uittamaan kovin lähellä teriä, eikä ole ajatuksena kiva, että vaikka sirkkeli nappaisi hanskan reunasta kiinni ja kiskaisisi käden mukanaan. Ja esimerkiksi tuo asia ei ole mikään urbaanilegenda, vaan ihan oikeasti aika ikävä riskitilanne. No, mutta se siitä.

Tikusta tässä oli asiaa. Se meinaan välillä yltää melkein vitutukseen asti, jos sitä ei saa tulemaan pois. Siellä se on nahkan sisässä, ja sen tuntee kokoajan. Keinot ovat monet, ja usein kaikki ne on myös käytössä. Ensin sitä kaivelee hieman jollain puukonkärjellä tai mattopuukon terällä. Sitten varovaista puristelua, jonka jälkeen naama irvessä kovakouraista puristelua. Lopulta jo liki väkivaltaisen puristamisen jälkeen joutuu toteamaan, että ei se nyt saatana tule sieltä pihalle. Viimeinen oljenkorsi on yleensä jo epätoivoinen, mutta se pitää silti koittaa. Hampailla kevyesti näykkiminen, ja sitten se imeminen.

Tiukka ote ja huulet nahkan ympärille. Sopivasti sormilla puristusta, jotta tilanne olisi mahdollisimman otollinen ja sitten itse suoritus. Joskus siinä onnistuu, mutta useimmiten jää vai yritykseksi. Viimeisenä epätoivoisena tekona tekisi mieli pyytää joku avuksi, mutta valitsisin kuitenkin sanani väärin. Koska olisi ehkä napsun epäkorrektia pyytää työkaveria kesken touhun luokse ja sanoa, että ”voisitko imeä mun tikkua”.

Hän kuitenkin ymmärtäisi väärin. Eikä siinä kohtaa auta, jos sanoo, että yritin jo itse, mutta en onnistunut.

Todennäköisesti työkaveri sanoisi, että venyttele kuule lisää ja yritä sitten uudelleen. Tosin olisi se ihan yhtä outoa mennä sormi ojossa sanomaan, että ime tota. Jos pitävät minua hulluna jo nyt, niin ei tuo ainakaan paranna tilannetta katkon kannalta.

Täytyy ehkä tyytyä siihen, että homma jää suorittamatta, ja kärsitään vaan tilanne. Jos ei kerran kukaan auta tikun imemisessä ja itse en siihen pysty, niin silloin ei tule valmista.

Tosin, yleensä kun pari päivää on ensin kärsinyt, niin näppärällä sormipelillä saavutetaan toivottu lopputulos, ja ylimääräinen tavara putkahtaa pihalle. Silloin myös se pakotus loppuu melkein kuin seinään, ja tulee hyvä mieli.

Hetken jo itsekin mietin, että mistäs tässä nyt puhutaan, mutta kyllä edelleen on kuitenkin puhe vain tikusta sormessa. Tiedän, että sinä olet niin kaksimielinen ihminen, että mielikuvituksesi laukkasi jo ulkoradalla asti. Mutta jätetään sen ”toisen tikun” imeminen ihan omaksi jutukseen, siitä ei tässä dilemmassa ole mitään apua. Tavallaan. Tai no kai siitäkin apua olisi. Saisi ainakin ajatukset muualle.

Unohtuisi hetkeksi se tosiasia, että siellä sormessa on tikku.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: