Palasten keskellä.

Sinä varmasti tiedät termin ”hajota palasiksi”, jota käytetään usein kuvaamaan jonkinlaista romahdusta tai jotain muuta asiaa, joka koskettaa syvältä sielusta.

Entäs sitten se, kun hajottaa jotain palasiksi. Enkä puhu nyt mistään konkreettisesta, vaan jostain sinun sisällä, joka pitää rikkoa. Epämääräistä, tiedän, mutta avataan tuota ajatusta nyt hieman paremmin.

Lähestytään tätä nyt vaikka niin, että sinulla on palapeli. Helvetin kaunis ja hieno palapeli, jota varjelet. Yhtenä päivänä joudutkin tilanteeseen, jossa sinulla on kädessä uusia palapelin paloja, jotka pitäisi mahduttaa palapeliisi, mutta tilaa ei oikein ole. Kaikki paikat on jo käytetty. Tiedät, että saisit ne kyllä sopimaan, mutta ensin pitäisi tehdä jotain.

Mitä teet?

Vaihtoehdoksi jää työntää joko nuo uudet palat sivuun ja pitää kiinni siitä vanhasta palapelistä, tai purkaa siitä osa ja tehdä paikkaa noille uusille paloille. Eihän se varmaan helppoa ole, kun olet tottunut katselemaan tuota palapelin muodostamaa kuvaa tuollaisena. Kauan. Ja nyt siitä pitäisikin tehdä toisenlainen. Nostaa ne rakkaat ja tärkeät palat sivuun, korvata ne.

Silloin olet vaiheessa, jossa hajoitat pelisi hieman palasiksi. Ja se sattuu.

Tiedät, että uudet palat tekevät valmiista palapelistä kauniimman. Luotat siihen. Nostelet palasia ja yrität tehdä sen varoen, mutta vuodet ovat liimanneet palat tiukasti toisiinsa. Et saakaan purettua vain niitä mitkä haluaisit, vaan mukaan lähtee myös viereisiä paloja. Liikaa paloja.

Sommittelet nuo uudet palat niille kohdille, jossa niiden pitäisi olla, mutta nyt niiden ympärillä on tyhjää. Vanhoista paloista kaivelet sopivia, joilla saisit täytettyä nuo tyhjät kohdat. Huomaat sen olevan vaikein asia tätä peliä pelatessa.

Laskiessasi kasvot kämmeniin huomaat miettiväsi, että puritko palapeliä kuitenkin liikaa. Osaatko enää kasata sitä. Uudet palat kyllä sopivat, mutta ne eivät voi jäädä irtonaisiksi. Vanhoja paloja ei voi enää laittaa, koska osa niistä hajosi purkaessa. Joitain niistä olisit halunnut säilyttää, mutta et saa niitä enää takaisin.

Hajotitko kuitenkin liikaa. Menikö juuri ne palat roskiin, joilla olisit liittänyt nuo uudet osaksi kuvaa. Tartut saksiin ja alat tekemään niitä paloja itse. Pala kerrallaan sovittamaan, piirtämään uusien palojen ympäriltä puuttuvaa kuviota.

Katsot kuvaa kauempaa. Itse tehtyjä paloja ei heti huomaa, mutta lähempää tarkasteltuna ne pistävät silmään.

Hajotitko liikaa. Onko sinun palapeli nyt pilalla, vaikka teit kaikkesi sen eteen. Hajotit sen, koska itse halusit siihen uutta. Hajotit sen, vaikka rakastit myös sitä vanhaa ja alkuperäistä. Opitko katsomaan sitä uutta kuvaa samalla lämmöllä, kuin miten katselin sitä vanhaa.

Löysit myös sen vanhan laatikon, jossa tämä palapeli on joskus ollut. Uutena ja koskemattomana. Sen kannessa on kuva. Sama kuva kuin siinä sinun palapelissä, ennen kuin purit siitä palasia pois. Katsot kuvaa hetken. Ymmärrät, että et tarvitse tuota laatikkoa enää mihinkään.

Et sinä halua purkaa palapeliäsi laatikkoon. Tiedät, että jos teet sen, niin et enää koskaan saa kasattua sitä uudelleen. Haluat oppia pitämään uudelleen kasatusta palapelistäsi. Sen uudesta kuvasta. Kaikista sen virheistä ja epäkohdista.

Kaikesta, mitä se nyt on. Kaikesta, mitä se vielä tulee olemaan.

Elämäni palapeli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: