Sidontaa, mutta ilman niitä kukkasia.

Sidonta. Rietas ja likainen mieleni saa siitä jo yksittäisenä sanana heti paljon herkullisemman ajatusleikin, kun siihen ei mene sotkemaan kukkasia sekaan. Kukkien sidonta on siis varmasti mukavaa ja ihan terapeuttistakin toimintaan, mutta ei se oikein silti itseä sytytä. Paitsi, jos sidonnan kohteena on ihana lootuskukkansa kantaja. Sen kukkasen sitoo mielellään kauniisti. Ehkä hieman tuhmastikin. Pistää vähän nippuun ja pakettiin. Toki sitomiseen kannattaa kysyä ensin lupa, jotta ei tule luoneeksi jonkinasteisena panttivanki-tilannetta.

Eihän se sidonta siis automaattisesti tarkoita sitä, että se olisi selkeä esileikki ennen varsinaista toimintaa ja hillitöntä jyystöä. Toki myönnän, että itse näen siinä hieman jotain eroottisia sävyjä, mutta sehän on vain minun näkemykseni. Vaikea sitä on silti kieltää, etteikö viisari meinaisi hieman värähtää, kun verhoaa toisen vartalon köysillä. Esteettisesti, kauniisti ja jopa hieman kinkyllä tavalla. Varsinkin, jos on kyse siitä minulle rakkaasta ”kukkasesta” ja juuri hänen sulojensa verhoamisesta köysien sekaan. Niin nättiä, ja vähän pornoo. Toffeeta.

Näin esteetiikasta pitävänä, ja aika vahvasti perfektionismiin taipuvaisena ihmisenä en tavallaan yhtään yllättynyt, että ehkä hieman innostuin tuosta köysien pyörittelystä. Eipä vaan ole tullut niitä aiemmin hankittua, vaikka vähän puheissa onkin välillä ollut.

Ei muuta kuin etsimään paikkaa, johon köysien päät voi solmia.

Ja onhan se hienoa opetella tuotakin taitoa, ja tehdä muitakin kuin rusetteja ja umpisolmuja. Toki niilläkin saa paketoitua herkkupalan, mutta ei se ehkä ole lopulta sitä mitä haetaan. Sitä paitsi, eihän kaunista kokonaisuutta saa mennä solmimaan mihinkään rumaan pakettiin. Paitsi, jos meinaa tehdä vähän rumia. Silloin ei ole niin väliä, että miltä se solmukasa näyttää, lopputulos on tärkeämpi. Eli saa olla vaikka hätiköidystikin sutaistu viritys, kunhan fanfaarit soi ja päästään maaliin.

Tässä saattaa käydä niin, että näitä sitomisjuttuja alkaa ilmestymään useamminkin tänne blogin puolelle. Tai jos ei aina suoraan blogiin julkaisuina, niin varmasti ainakin Instagramin ja Facebookin kanaviin. Sinne kun luonnollisesti tulee helpommin kaikenlaista kuvamateriaalia julkaistua. Kannattaa siis napata nuo tilit seurantaan, jos et ole vielä tehnyt niin.

Oikein innolla odotan itsekin, että mitä kaikkea minä saan omin pienin kätösin aikaiseksi. Sormilla on helppo pujotella hieman karheat köydet kiertämään halutulla tavalla, ja sopivalla kiristyksellä ihoon jää jäljet köysien reiteistä. Saisivat vain näkyä hieman pidempään, koska ne jäljet nahkassa näyttävät aivan törkeän hyviltä. Punertavia, välillä melko voimakkaitakin viiruja, joista pystyy näkemään köysien punokset ja solmukohdat. Lukemaan ne ihon herkät paikat. Yhdessä tehdyt jäljet. Ne vaan haalistuvat yllättävän nopeasti köysien poiston jälkeen.

Niin hienoo.

Ei silti unohdeta myöskään kauniita kukkasia. Välillä on hyvä antaa myös niitä, eikä siihen tarvitse olla mitään erityistä syytä. Voi vain ostaa kukkia ja antaa.

Aivan kuten sidontaankaan ei tarvitse sen suurempaa syytä. Voi vain ottaa köydet ja sitoa.

Ja antaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: