”Fantasiat ja niiden toteuttaminen parisuhteessa, mikäli toinen osapuoli ei ole halukas toteuttamaan fantasioita yhdessä”

Tämän tekstin synnystä saan kiittää rakasta lukijaani. Tämä on siis aihe, josta minun toivottiin kirjoittavan. Ja kirjoitanhan minä. Hieno aihe, tätä pohtii mielellään syvemmin.

Lähdetään ihan alusta liikkeelle. Tämä ”alku” on tietenkin jokaiselle ihmiselle oma kokemuksensa ja tilanteena erilainen. Mutta jos kiteytetään tämä edes karkeasti. Ihmisellä on erilaisia fantasioita, jotka ovat osa ihmisyyttä ja tietenkin myös seksuaalisuutta. Kaikki me olemme siinä suhteessa lopulta kovin erilaisia. Ajatukset ja mielikuvitus laukkaa ja osa niistä on sellaisia, joita haluaisi myös toteuttaa. Ainakin jollain tasolla. Edes koittaa. Ehkä. Se on sitä jonkunlaista unelmointia tai haaveilua.

Sitten seuraavaan ongelmaan. Niistä kertominen parisuhteen toiselle osapuolelle voi olla vaikeaa, koska silloin mennään jo todella syvälle sinne oman nahan alle. Intiimiä. Se, että toinen kertoo fantasioistaan tarkoittaa myös sitä, että hän luottaa. Ne ovat herkkiä asioita ja silloin kannattaa muistaa, että vaikka se tuntuisi ajatuksena pahalta, niin pitäisi vain olla ja kuunnella. Rauhassa ja tarkasti, koska toinen halusi niistä kertoa. Ei sekään helppoa ole, että jakaa syvät tuntonsa, varsinkin kun on kyse fantasioista jotka ovat hyvin herkkiä ja intiimejä asioita. Kuka tahansa voi kokea olevansa henkisesti kovinkin alasti siinä kohdassa. Se, että uskaltaa kertoa, tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa samalla luottaa siihen, ettei toinen käytä saamaansa intiimiä tietoa ”aseena” tai yritä muutoin satuttaa. En tiedä saitko kiinni ajatuksesta, mutta luottamus on tuossa kohtaa sellainen asia, joka on ansaittu, eikä sitä pidä mennä rikkomaan, saati käyttämään toisen kertomaa asiaa omien etujen ajamiseksi.

Hypätään haaveiden tuoksuissa seuraavaan tilanteeseen. Toinen haluaisi jotain, fantasioi jostain, joka saattaa tuntua mahdottomalta omaan maailmankuvaan. Voi jopa satuttaa. Hyökkäystila on viimeinen valinta, mitä silloin kannattaa käyttää. Vaikka kuinka tuntuisi epämukavalta, niin taas kerran pitää muistaa, että toinen ei tee sitä satuttaakseen, vaan siksi että kaipaa jotain. Niin paljon, että uskaltaa avata suunsa noinkin herkässä asiassa ja kertoa toiveensa. Sanoa, vaikka tietää sen aiheuttavan riitaa ja erimielisyyksiä rakkaan ihmisen kanssa.

Miten tästä eteenpäin. Jokainen pariskunta toki ratkoo asiat omalla tavallansa. Itse olen sitä mieltä, että tärkein asia tuossa kaikessa on rehellisyys ja ennen kaikkea puhe. Ilman kaunistelua ja pehmennystä on parempi kuin toisen jättäminen epätietoisena välimaastoon. Toinen, mikä pitää muistaa on se, että asiat eivät vain useimmiten tapahdu sormia napsauttamalla, vaan joskus täytyy hieman sulatella. Ihminen kun herkästi torjuu tai tuomitsee ensireaktiona. Siihen auttaa aika. Aika on siitä ihmeellinen määre, että se kun kuluu, niin ehtii hieman sisäistämään asioita ja raapimaan sieluun tilaa uusille ajatuksille.

Se on vähän kuin istuttaisi vaikka kukan. Hieman pöyhitään multaa, laitetaan sinne siemen ja kastellaan. Sitten täytyy jaksaa myös hieman odottaa. Turha sitä multakasaa on mennä jatkuvasti sörkkimään, koska pahimmillaan voi käydä niin, että sillä vain tuhoaa tuon kukan kasvun. Jos sen sijaan annat valoa, lämpöä ja aikaa, niin on paljon suurempi todennäköisyys saada tuo kukka kukoistamaan.

Nyt voisimme mennä hieman kinkkisempien pohdintojen pariin.

Otetaan tähän kohtaan uudestaan tuo tämän tekstin aihekuvaus: ”Fantasiat ja niiden toteuttaminen parisuhteessa, mikäli toinen osapuoli ei ole halukas toteuttamaan fantasioita yhdessä”.

Ketään ei voi omistaa tai pakottaa elämään tietyn muotin mukaan. Jos suhde halutaan säilyttää ja elää rakkaan ihmisen kanssa, niin jotain pitää tehdä, jotta molemmat olisivat onnellisia. Tämä vaatiikin osapuolilta tilanteessa jo jotain ratkaisuja, jotta suhde saadaan toimimaan. Yhteistä sopimista ja mahdollisesti kompromisseja.

Voisiko miettiä vaikka suhteen avausta niin, että fantasioitaan toivova pääsisi toteuttamaan haaveitaan ”luvan kanssa”. Ei siis tekisi mitään väärin, mutta saisi toteuttaa itseään ja olisi onnellinen tästä mahdollisuudesta. Toinen osapuoli tietäisi tämän ja asioista on sovittu. Yhdessä. Ei tulisi yllätyksiä. Jotta tuon saisi toimimaan, niin suora ja rehellinen puhuminen on kaiken pohja. Ilman sitä suhteen avaus saattaa olla hyvinkin hankalaa ja repivää.

Jos tämä suhteen avaus ei ole vaihtoehto, niin lopulta kannattaa ehkä miettiä hetki. Punnita vaakakupeissa elämän arvoja ja asioiden tärkeyttä itselle. Mitä haluaa. Mitä saa. Mitä ei saa. Mitä voisi saada ja mitä menettää. Millaista elämää haluaa lopulta elää. Tuohon viimeiseen haluaisin itse vastata, että omannäköistä elämää.

En minä voi antaa suoraa neuvoa kenellekään, että toimi niin ja tee näin, jotta loppu sujuisi kuin itsestään. Jokainen ihminen ja suhde on erilainen, ja kaikki elävät niitä omalla tavallaan. Omilla säännöillään. Omilla ehdoillaan.

Mutta jonkun vinkin minä voin yrittää tässä jakaa. Ennen kuin yrittää avata suhdetta uusille kokemuksille, niin on parempi hoitaa parisuhteen puhumispuoli kuntoon. Koska voin luvata, että ilman kunnollista kommunikaatiota yritys on tuomittu loppuunsa jo ennen kuin se on päässyt edes alkuun. Helppoa se puhuminen ei aina ole, ja joskus se myös sattuu. Silti se on paljon palkitsevampaa kuin hiljaisuus ja puhumattomuus.

Kun puheyhteys toimii ja molemmat tietävät, että kaikesta on lupa sanoa ja pitääkin sanoa, ilman syyttelyä tai tuomitsemista, niin pohja on jo paljon paremmassa kunnossa.

Kunhan muistatte pitää puheet ja teot linjassa toistensa kanssa. Se luo suhteeseen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Selän takana ei kannata lähteä touhuilemaan. Se kun ei ole kovinkaan reilua tai arvostavaa, oikeastaan kenellekään osapuolelle. Enkä oikein jaksa uskoa, että se myöskään olisi sitä elämää, mitä sinä haluat lopulta elää. En toki ole mikään henkilö tuomitsemaan kenenkään toimia, en minä sitä tarkoita.

Haluan tähän loppuun vielä todeta, että ei, minä EN OLE mikään parisuhde-asiantuntija. Tämä oli vain minun näkemys, yksi kaikkien muiden näkemysten joukossa.

Mielestäni seksin kuuluu olla hauskaa, ja välillä vähän hulluakin. Kokeilevaa, rentoa, mutta saa siinä olla vähän jännitystäkin. Sellaista pientä kipinöintiä. Koska jos sitä aina vaan vuodesta toiseen hellästi pussailee ja kevyesti silittää, niin jossain kohdassa voi käydä mielessä, että ihminen myös tarttuu ja puree. Sen sijaan että vain halaa, niin antaakin oikein kunnolla piiskaa. Niin että pakarat ovat hellänä. Käskee, määrää, alistaa tai alistuu. Kaksin, kolmin tai useamman voimin.

Mutta ei saa unohtaa sitä, että molemmilla pitää olla turvallinen olo ja oikeus sanoa myös ei. Yhteispelillä ja säännöillä päästään pitkälle. Ei kaikesta tarvitse tykätä, mutta jos ei kokeile, niin ei voi myöskään tietää, että tykkääkö.

Elä sellaista elämää kuin itse haluat, sellaista mikä tuntuu sinusta hyvältä. Älä sellaista, mitä joku toinen haluaa sinun elävän.

Loppu on sitten sinusta kiinni.