Joskus sitä kantautuu korviin juttuja, jotka samaan aikaan sekä naurattavat, että hieman myös inhottavat. Viimeisin liittyy ruoanlaittoon. Joko minä en junttina, keski-iän kynnyksellä olevana miehenä vain ymmärrä sitä suurta makujen sinfoniaa, tai sitten olen vain liian nössö sekoittamaan rohkeasti erilaisia elintarvikkeita. Tykkään kyllä kovasti ruoanlaitosta, ja välillä aika reilulla kädellä sekoitan mausteita ja raaka-aineita keskenään, mutta tämän ”reseptin” jätän silti kokeilematta. Vai mitä sinä olisit mieltä pannulla paistettuna maksalaatikon, raejuuston ja lasimestarin sillin pikantista yhdistelmästä.

En osaa jotenkin kuvitella tekeväni tuota, mutta jostain syystä jo pelkästä ajattelusta minulle tulee silti jonkinlainen maku suuhun. Raejuusto maksalaatikossa on siis vielä ihan ok, ja se voisi jopa toimia jonkinlaisena vatsantäytteenä, mutta tuo silli saattaa olla liikaa. Se saattaa yllättää kovemmankin kulinaristin makuhermot. Saattaa loppua syöminen.

Tuohan resepti on sellainen, että osa siitä tavallaan jotenkin toimii, mutta viimeinen silaus vie hieman fiilistä. Vähän sama kun petipuuhissa kesken rytmikkään takaapäin tuuppaamisen upotat sormet kanssanussijan lantion kaareen, toisella kädellä nappaat hiuksista kiinni, ja vedät hieman. Hiuksista veto on vielä ok, mutta sitten kehään asteleekin tuo ”silli”. Toisinsanoen, kesken tihkuvan session täysin yllättäen kaivatkin esiin raa’an haukifileen ja alat sillä piiskaamaan niin että läiske käy. Saattaa olla liikaa. Saattaa yllättää kovemmankin kamarikissan huumorin rajat. Saattaa loppua lemmen leikit.

Enhän minä toki ole kukaan sanomaan, että mikä on mukavaa, ja mikä hieman puistattavaa. Jos sinä olet sitä mieltä, että silli sopii erinomaisesti maksalaatikon lisukkeeksi, niin sinulla on vain hieman erilaiset makuhermot kuin minulla. Aivan kuten en myöskään halua arvostella millään tavalla sitä, että mikä on se lisämauste joka sinut sytyttää makuuhuoneen puolella. Jos se on raa’alla kalalla piiskaus, niin silloin sinulla on ainakin yksi tapa enemmän nauttia elämästä kuin minulla.

Noo, kyllä näitä tapauksia yhdistää silti yksi asia. Nimittäin se, että molemmissa tilanteissa kalanhaju on vahvasti mukana menossa, mutta ei todellakaan sillä tavalla kuin toivoisi. Muutoin vieno lohen tuoksu on suorastaan hurmaavaa….jos ymmärrät mitä tarkoitan, ja miksi et ymmärtäisi. Sanotaan nyt vaikka niin, että sitä herkkufilettä ei myöskään liialla kypsentämisellä kyllä kuivaksi saa. Koska mitä enemmän sitä valmistaa ja lämmittää, niin sen kosteammaksi ja mehevämmäksi se käy. Ja se taas aiheuttaa kokkaajassa jo hieman kuolan valumista huulipielestä.

Mutta entä se Maksalaatikko-raejuusto-silli-yhdistelmä.

Hyi saatana, edelleen menee nenä nyrpylleen jo pelkästä ajatuksesta. Ei kiitos. Mutta sinä voit toki koittaa, jos koet sen olevan hyvä resepti. Ja kerro toki minullekin, että mitä olit mieltä.

Itse keskityn ennemmin työntämään kieleni johonkin muuhun kalantuoksuiseen. Maistelemaan ja herkuttelemaan. Ja sitä ei tarvitse edes laittaa mitenkään nätisti esille tarjottimelle, vaan sormiruokailu on enemmän kuin suositeltavaa. Sotku voi tulla, mutta se ei haittaa, vaan kuuluu asiaa.

Hitto, nythän tässä alkoikin tulla ”nälkä”.

Bon appètit