Hieno sanonta, joka on alunperin putkahtanut mm. runoilijana tunnetun Oscar Wilden kynästä.

Jätetään nyt kuitenkin tämä irlantilaista verta kantanut historiallinen henkilö rauhaan tässä tekstissä, ja nostetaan esiin sellainen bändi, jonka suonissa pauhaa enemmänkin englantilainen uhma. Tuo bändi on nimeltään Bring Me The Horizon on heidän kappale True Friends (kuuntele tästä), jonka sanoituksista löytyy myös tuo otsikon mukainen toteamus.

Mutta siitä ei pääse kyllä mihinkään, että tuo otsikon sanonta on hirvittävän oikeassa. Kaikessa raakuudessaan se menee juuri noin. Ja laulaja Oli Sykes tuo kyllä äänellään tähän kappaleeseen juuri sen tunnelman mitä se vaatii.

”I’m afraid you asked for this. You’ve got a lot of nerve, but not a lot of spine, You made your bed when you worried about mine”

Pidän siitä, miten tuo asia on ilmaistu. En tiedä mitä sinulle ensimmäisenä tuli mieleen, mutta ainakin itse jouduin aikanaan hieman miettimään, että mitä tuolla sanoituksella yritetään kertoa. Lopulta sen sanoma onkin hyvin yksinkertainen. Henkilö kertoo toiselle, että itsepä petasit tilanteesi, kun yritit tunkea nenääsi minun asioihin. Ja varsinkin tämän kappaleen tarinassa, jossa toista on oikeasti pitänyt ystävänä. Sellaisena henkilönä, jolla on se ”oikeus” puuttua asioihin, koska niin ne tosiystävät tekee. Tarinan henkilö onkin paljastunut kovin toisenlaiseksi, ja on pettänyt sen luottamuksen. Pahimman kautta. Kuten sanoitus kertoo, niin rohkeutta on kyllä ollut, mutta selkärankaa valitettavasti kovin vähän.

”So how dare you, try and steal my flame, just ’cause yours faded”

Tässä kohtaa kiteytyy se selkärangan puute, yhdistettynä siihen ”rohkeuteen” joka tekee ihmisestä tavallaan röyhkeän ja itsekkään. Ja miten minusta tuntuu, että kaiken tuon seurauksena on käynyt niin, että asioita on ruvennut tapahtumaan selän takana. Kateus on iskenyt, ja kappaleen ”ystävä” onkin halunnut jotain sellaista, mikä kuuluu toiselle, tai toiminut omaksi edukseen toisen kustannuksella.

Ehkä tässä tullaankin siihen, että se oikea ja aito ystävä osaa sanoa suoraan, kovaa ja kiertelemättä, vaikka tietää että se sattuu toista. Tosiystävä tekee sen silti niin, että häneen voi luottaa. Ja hän myös näyttää sen. Sanoina ja tekoina, niin että ne kulkevat käsi kädessä.

Se, jota luulit ystäväksi ei näin toimi. Hän ei sano suoraan, hyvä jos ollenkaan. Tai jos sanoo, niin sekin on muotoiltu hieman niin, että hän hyötyy siitä jotenkin itse. Hän ei sanoessaan ajattele lopulta vain sinun parastasi, vaikka se voikin aluksi siltä kuulostaa.

”I wouldn’t hold my breath if I was you, ’Cause I’ll forget but I’ll never forgive you. Don’t you know, don’t you know? True friends stab you in the front”

Kerrosäkeessä on kohta, joka kuulostaa alkuunsa aika julmalta, mutta ehkä sitä ei kannata ajatella niin mustavalkoisesti kuin miten se on kirjoitettu. Tiedän, että se kuulostaa hieman pahalta jos sanoo, että aion unohtaa, mutta en tule koskaan antamaan anteeksi. Ei se kuitenkaan mitään auttaisi, että jää katkeruuteen kiinni ja kieltää itseään antamasta anteeksi. Ehkäpä tässä tarkoitetaan sitä, että en jää loputtomasti pohtimaan tekojasi, mutta ystäväkseni sinusta ei enää ole. Se nyt on vain ilmaistu kappaleessa hieman raaemmin….no, kuten ehkä pitääkin, koska se kuulostaa paremmalta ja iskevämmältä. Ei se toimisi tässä kappaleessa, jos sanoitukset menisivät jotenkin näin: I will not gonna endlessly thought about your acts regarding to me, but I think that you’re not eligible to be my friend anymore. Ei kovin iskevää tai suoraviivaista.

Mutta. Tämä on jotenkin aivan järjettömän hieno kappale. Sellainen, joka hyppää silmille ja potkii hampaat suusta. Ja et voi sitä varmaan kieltää, että pystyt tästäkin kappaleesta löytämään viitteitä omaan elämääsi. Jollain tavalla. Tai jos et löydä, niin silloin olet varsin onnellisessa tilanteessa, ja olet löytänyt ympärillesi vain niitä oikeita ystäviä.

Mietin että mihin sanoihin haluan tämän tekstin lopettaa. Nyt päädyin siihen, että otetaan vielä yksi lainaus kappaleesta. Mennään sillä, koska se sopii niin hienosti tähän loppuun. Ja se kuuluu näin:

”It’s kind of sad ’cause what we had, well it could have been something. I guess it wasn’t meant to be”