Kukin saa uskoa mihin haluaa, ja toivoisin että jokainen saa myös olla uskomatta ihan kaikkea, jos ei halua. Koska itse en jaksa oikein uskoa satuihin. En. Esimerkiksi yksisarviset ja keijut ovat kyllä elämässäni hyvin vahvasti läsnä tyttäreni kautta, mutta jopa hän ymmärtää, että ne eivät ole oikeita. Mutta silti kerromme lapsille tarinoita. On hammaskeijuja, saunatonttuja, ja jopa joulupukki. Tarinoita ja satuja. Ei niiden ympärille tarvitse silti kovin suuria uskomuksia ja elämänoppeja rakentaa. Niin, no kuten sanoin, ovat satuja.

Aivan. Miksi minun sitten pitäisi uskoa vakavasti tarinaan enkelistä, joka tulee kertomaan Marialle, että jos sinä tulet raskaaksi, niin lapsen isä on sitten Pyhä Henki. No….Maria ilmeisesti tähän suostui, ja ilmoitti myös olevansa ”Herran palvelijatar”. En voi sille mitään, että tuo kuulostaa minun korvaan ennemmin joltain ennen ajanlaskun alkua olevalta BDSM-leikiltä, kuin suuren messiaan syntytarinalta. Voihan tarina mennä myös niin, että se olikin enkeli Gabriel, joka heilutti jotain muutakin kuin vain taivaallisia siipiään, näykkäisi Mariaa korvasta ja kuiskasi, että ”Tämä on Pyhä Henki ja nyt se tulee”

Noo, oli miten oli, mutta kuten ystäväni totesi, niin Joosef on ehkä maailmankaikkeuden tyhmin mies, jos hän hyväksyi mukisematta tämän selityksen Marian ja Pyhän Hengen keskinäisestä sutinoinnista. Toisaalta, eihän Joosef ollut koskaan edes päässyt koeajamaan tyttöään heinien seassa, koska Maria oli puheiden mukaan neitsyt. Sitä Raamattu ei kai kerro, että tutkiko Joosef tämän Marian neitseellisyyttä raottamalla rasiaa, vai uskoiko vain selityksen, ja jatkoi onnellisena puusepän töitään.

Niin. Tarina se tuokin on, mutta ihan kaikilta osin se ei ole kovin kaunis satu.

Entä jos nykypäivänä ilmoittaisi, että tämän lapsen isä on Pyhä Henki. ”En minä muista viikonlopuilta kenenkään kanssa hypänneeni peiton alle, mutta lääkäri sanoi, että vauva on tulossa.” Voiko elatustuet vaatia silloin seurakunnalta. Saattaa meinaan olla, että Pyhä Henki on ollut siinä kohtaa ahkerampi kuin kukaan kristitty pystyy kuvittelemaan. Koska maailmaan mahtuu aika paljon niitä lapsia, joiden isästä ei välttämättä ole kovin tarkkas muistijälkeä.

Mutta ei mennä tuohon aiheeseen syvemmin. Pohdin vaan, että ehkä me emme tarvitse enempää messiaita tähän maailmaan, eikä siellä Jumalan oikealla puolella ole välttämättä tarpeeksi tilaa kaikille tulevillekin Jeesuksille.

Sadut on hauskoja, ja ihan mukavaa viihdettä. Niin lapsille kuin aikuisillekin. Kyllä suuri osa tätä meidän tavan tallaajien kristinuskoa taitaa olla se, että siitä on tullut vain tapoja ja käytäntöjä, joihin on sitten sotkettu yhteiskunta mukaan. Kaste, konfirmaatio, avioliitto, hautajaiset jne. Yleisiä tapa toimia, mutta ei kai pakollisia.

Uskokaa tarinoihin ja seuratkaa niitä, jos siltä tuntuu. Ottakaa niitä osia, mitkä sopii omaan elämään, tai siihen mihin haluaa uskoa. Ja unohda ne, joihin et usko tai joilla et tee mitään.

Minua saa syyttää nyt vaikka Jumalanpilkasta, se ei paljon tätä nelikymppistä karvaista pyllyä hetkauta. Olen kuitenkin tainnut saada jo valmiiksi varatun paikan sieltä kuumaakin kuumemmasta Helvetistä, joten turha tässä on edes sovitella niitä syntejä määräänsä enempää.

Mutta kuten sanoin. Jokainen saa uskoa satuihin, jos haluaa. Mutta toisten satujen tarina nyt vain on näin aikuisen näkökulmasta todella irvokas. Ja täynnä aukkoja, ristiriitaisuuksia, sekavaa selittelyä. Vähän kuin pieni lapsi yrittäisi valehdella, mutta tarina ei vain pysy kasassa.

Yhtä kaikki. Herran siunausta kaikille, jotka Hänet haluavat ottaa kotiinsa ja sydämeensä asumaan. Mutta varokaa sitä Pyhää Henkeä, se kun saattaa aiheuttaa pahimmillaan niitä yllättäviä raskauksia, ja siinä voi sitten olla usko koetuksella.

Aamen.