Kaikenlaista asiaa sitä ihmisen päässä. raksuttaa. Jäin miettimään sellaista esinettä kuin munakello. Siis millainen se oikein on?

Onko se siis vähän kuin rannekello, mutta käärittynä miehisen varren ympärille. Ei oikein kuulosta kovinkaan kätevältä kapistukselta ja helvetin hankala myös käyttää.

Kun haluat vilkaista mitä kello on, niin pitää ensin avata sepalus tai laskea housut alas ja ottaa muna käteen, että näkisi ajan. Kyllähän se nyt kotioloissa menisi, mutta julkisilla paikoilla voisi olla hieman outoa. Jos vaikka odotat levottomana bussia pysäkillä, ja vilkuilet tuon tuostaan kelloa, niin eihän se nyt kovin soveliasta ole. Saati jos juokset kiireellä kotoa bussipysäkille ja yrität siinä samalla vahtia aikaa. Ei saatana…..vaikeaa, niin vaikeaa.

Vaikka paljon sitä ihmiset munakelloa silti käyttää. On kuulemma kätevä myös ruoanlaitossa. Siis miten? Ymmärrän kyllä, että on hyvä tietää koska se makoisa piirakka pitää ottaa uunista, mutta kai siihen nyt helpompiakin tapoja on kuin se munakello. Sitäpaitsi ruokaa laittaessa ei ole hyvien tapojen mukaista räplätä etuhäntää, tai ainakin käsiä pitää sitten pestä useasti.

Sekin kävi mielessä, että sen munakellon rannekkeen pitää kyllä olla sellainen mukavan tuntuinen. Metalliranneke saattaa hiertää ja olla muutenkin epämiellyttävä. Vaikka mukavastihan sellainen kilkuttaisi jalkovälissä hölkätessä kuin kulkunen konsanaan. Ehkä joku pehmeä silikoninen ranneke olisi paremman tuntuinen. Toisaalta, pitääkö lenkille lähtiessä vaihtaa sitten sellainen urheiluranneke, jotta mulkullakin olisi sporttinen olo. Niin, ja juhliin tietysti pitää laittaa puvun kanssa se juhlakello. Tässä kohtaa eräs sanonta saa muuten aivan uuden merkityksen. Koska kun vaatteita mallaillaan päälle ja laitetaan itseä edustavaan kuntoon, niin lopuksi voi tietysti kysyä, että ”Onks tukka hyvin, näkyyks kello?”. Vähän tuo nyt vaikuttaisi siltä, että juhlapuvun sepalus on pakko jättää auki, jotta kello voisi näkyä. Silloin myös pikkujalka pilkistää siinä samalla. Se onkin kiva sitten seistä vaikka bestmanina alttarilla ja esitellä varustustaan, vain jotta kello olisi kivasti esillä.

Pitäisiköhän sellainen munakello käydä ihan ostamassa. Saako niitä sovittaa kaupassa, vertailla ja kysyä myyjältä apua ja vinkkejä. Entä jos myyjä kysyy rannekkeen pituutta. Voiko siihen vastata, että se hieman vaihtelee, tilanteen mukaan. Siis jonkinlainen joustohan siinä rannekkeessa on sitten oltava, koska jos yllättäen tuleekin seisokki, niin eihän se lopu ollenkaan, jos ranneke puristaa kuin penisrengas. Ja kellon katsominenkin vaikeutuu, kun näyttö on painuneena vatsan suuntaan.

Voisiko tätä sittenkin ajatella toisella tavalla. Jos pyytäisinkin tatuoijaystävääni tikkaamaan nivusten suunnille jonkun kivan kellotaulun. Sitten voisi riisaista aina reippaasti housut nilkkoihin, kääntää rintamasuunta aurinkoa kohti, ja lukea nahkaisen aurinkokellon sojottavasta viisarista kellonajan. Sehän olis itseasiassa kuin kaappikellon ja aurinkokellon sekoitus, koska tässä kellossa olisi myös ne punnukset jo valmiina roikkumassa.

Mutta tämä muna-aurinkokello on kyllä siitä ehkä hieman hankala, että kellonaikaa ei hirveän helposti saa luetuksi kovalla pakkasella, tai vaikka viileästä järvivedestä nousseena. Viisari on silloin hieman liian lyhyt näyttääkseen mitään aikaa. Toki se osaa siinä kohdassa hyvin taitavasti imitoida pientä katkarapua, joten saavutus sekin kai on.

Mietitääs nyt vielä uudelleen.

Olenko minä nyt ymmärtänyt koko munakellon ihan väärin. Onko se kuitenkin joku muu juttu, kuin mitä itse pohdin. Ehkä. Minulla on kyllä paha taipumus ymmärtää asiat hieman oudolla tavalla. Olen sillä tavalla vähän outo otus. Mut se on toisaalta aika siistiä. Näkee ainakin maailman hieman erilailla, ja ehkä vähän tuhmallakin tavalla. Onko se sitten siunaus vai kirous, niin sitä en minä tiedä. Kukin päättäköön sen ihan itse. Mun nahkoihin se sopii.

Jätän nyt kuitenkin tuon aurinkokellon tatuoinnin väliin, mutta taidan tästä lähteä ehkä munakellokaupoille. Menen kauppaan ja sanon, että tämä kolli tarvis nyt Rolexia mulkkuun ja heti. Katsotaan sitten, että mitä myyjä minulle tarjoaa, vai antaako vartija vain pamppua hetken päästä.

Mene ja tiedä. Koittamalla se kai selviää.