Suuret ovat taas ajatukset ja pohdinnat. Kaikkea tässä pienessä päässä liikkuu, kuten tämäkin teksti voi todistaa. Mutta kaiken sen pohdinnan tuloksena päädyin siihen, että suossa ja pimpissä paljon samaa. Samoja elementtejä, mutta toki myös eroavaisuuksia.

Kun siellä aikansa luttaa ja polkee, niin se alkaa litisemään. Muuttuu aivan luttumäräksi. Se saattaa jopa roiskahtaa, kun osuu oikeaan kohtaa, tai voisi melkein sanoa, että suorastaan suihkuaa. Sitten se kulkeminen onkin melkoista litinää siitä eteenpäin. Siinä käy äkkiä niin, että alkaa kumpparin varret käymään lyhyeksi, kun jatkuvasti mennään vartta myöten upottavalta kohdasta seuraavan. Ihan niinkuin pimpinkin kanssa, koko varren mitalla, litinän ja loiskeen saattelemana.

Ja mitä enemmän poljet ja loiskutat, niin sen ahnaammin se imee sinua sisäänsä. Siis se suonsilmäke. Tai, no siis pimppihän tekee vähän samaa. Sinne kun tarjoaa pikkuisen sormea, niin se saattaa syödä perkele koko käden. Siinä kohdassa pikkuhousuissa on vähän sama tunnelma kuin tarjoaisi hevoselle hieman herkkuja. Tiedät kyllä mitä tarkoitan, jos olet koskaan antanut hevosen poimia jotain suoraan kädestä. Huulet vain lopsuvat, kun ne tavoittelevat haluamaansa. Hirnahduksen sijaan saattaakin kuulua hieman raskaampaa hengitystä, tai kurkusta tulevia ääniä, joissa on jotain pientä murinan alkua.

Aah, mutta nythän ei ollut mikään hevosteluteksti, lipsahdin taas aiheesta.

Hypätään takaisin suon reunalle seisomaan.

Kyllä suolla ja pillulla on muuten eronsa. Suo on kylmä, mutta pimpistä ei voi sanoa samaa. Suo ei siitä lämpene, vaikka siellä kuinka roiskuttaisi, mutta nahkavako on sinänsä aina melko lämmin. Ja hetken kun sen kanssa touhuaa, niin se on jo suorastaan kuuma.

Toki herkkupalalla on joskus kuivatkin kautensa. Hetket, jolloin täytyy ahkeroida hieman enemmän, jotta saadaan nostettua kosteusprosentti taas toivotulle tasolle. Tai lutrata hieman voiteluaineiden kanssa. Niin. Noissa hetkissä pimppi on itseasiassa vähän kuin sellainen ojitettu suo, joka on jo päässyt hieman kuivahtamaan. Toki sillä erotuksella, että sitä suota ei niin vain kosteaksi saa, vaikka siellä kuinka hytkyisi ja hyllyisi, tai vaikka sinne kuinka roiskisi vettä. Mutta tuon naisen kantaman riettauden silmäkkeen sen sijaan saa kohtuullisen helposti sellaiseen upottavaan tilaan. Niin että oja alkaa täyttymään, ja rupeaa kastelemaan jo ympäristöäkin.

Tai mistä minä tiedän, että muuttuuko se ojitettu suo märäksi, jos hieman polvistun ja nuolaisen pitkällä kielellä vähän rahkasammalta. En ole kokeillut. Epäilen kyllä, että mitään kovin merkittävää ei tule tapahtumaan. Mutta siinä on kyllä selkeä eronsa, jos teen tuon saman siellä riettaamman suon suunnilla. Olen huomannut.

On tässä myös sellainen aika merkittävä henkisen puolen ero. Tykkään kyllä hirveästi luonnossa olemisesta, koska siinä on jotain sielua rauhoittavaa, mutta ei minulla kovin polttavaa tarvetta ole päästä sinne suolle seisomaan. Siis sinne tavalliselle suolle.

Tässä vertailussa paljon suurempi polte on päästä sinne kuumana litisevän silmäkkeen äärelle. Tykkään siellä olemisesta, ja siinäkin on jotain rauhoittavaa. Mutta ennen sitä rauhallista vaihetta meno on ollut yleensä….no vähemmän rauhallista. Ehkä äänimaisema on ollut siinä kohdassa aika lähellä sitä, kun kuuntelisi suopotkupallon peliä, jossa pelaajat yrittäisivät olla hiljaa. Mieti nyt. Aivan järjetön läiske ja lotina, puhina ja puuskutus. Toki siinä kohdassa saa kuitenkin ääneen tuuletettaa, kun tulee se maali. Se on ihan suotavaa. Kaikkihan sitä haluaa. Osua oikeaan ja tehdä maalin.

Olen kuullut sanonnan ”Ruikkii kuin kurki suolla”. Ilmeisesti sillä viitataan kävelyyn korkeakorkoisilla kengillä, mutta se voisi olla myös hieman tuhma sanonta. Sehän riippuu vain siitä, että ”kuka on se kurki ja millä suolla” No, se siitä.

Suo on hieno paikka, mutta niin on pimppikin. Luonnon antimia, mutta hieman eri tavalla. Molemmissa on kyllä puolensa, mutta toisesta pidän enemmän.

Paljon enemmän.