Taas on se aika vuodesta, kun piti kaivaa varastosta ne kassit, joihin on piilotettu kaikki häpeällisimmät salaisuudet. Ne törkeät ja hirveät pussukat, jotka tursuavat neonvärejä ja vaatetuksen irvikuvia. On se aika vuodesta, kun Himoksessa on Jysäri. J-Y-S-Ä-R-I !!!
Sitä kokonainen vuosi odoteltiin ja nyt se on jälleen kuin taikaiskusta nenän edessä. Tamppauksen tunnelma on suorastaan käsinkosketeltava, ja ysärimuistojen tulva on liki fyysinen. Pistää melkein oksettaan, kun tarkemmin miettii. Siksi en halua miettiä sitä enempää. Mutta on se jännä, kuinka siinä vaatteita kasseista nostellessa ihminen hieman irvistelee ja katsoo niitä ohut oksennuksen maku suussa. Kuitenkin ne on lopulta samat vaatteet, jotka päätyy pukemaan päällensä. Mikä ihmistä vaivaa. Miten ne muuttuvatkin ihan hyviksi siinä kohtaa, kun niitä sovittaa mökissä päällensä ennen tapahtuma-alueelle siirtymistä. Harvoin tulee laitettua päällensä niitä vaatteita, joihin muiden mielipidettä kysyessä saa vastaukseksi, että ”onpa törkeät”. Toisin sanoen, mitä rumemmat, sitä paremmat.
En osaa tuohon antaa mitään järkevää vastausta, mutta epäilen, että alkoholilla on osuutta asiaan. Jotenkin siinä silmät sumentuu ja mieli avautuu. Siinä tälläisestä etäisesti punkkarin retaletta muistuttavasta ihmiskohtalosta kuoriutuu yhtäkkiä tasajalkaa tamppaava Ysäriboi. Tässä voi olla vaarana se, että joku päivä se puoli minusta jääkin päälle, vaikka festarit päättyy. Kääntyy roolit ympäri. Alan elämään tätä 90-luvun väriloistoa ihan vain normaalissa arjessa. Huomaankin yhtäkkiä odottavani jotain vuosittaista punk-festaria, että voisin nostaa keesin pystyyn ja pukeutua teeman mukaan. Esimerkiksi Puntala Rock voisi olla juuri omiaan tähän kiljunhajuiseen haaveiluun. Pitäisi ehkä nuoruusvuosien kunniaksi tehdä pieni satsi kiljua. Vaikka edes mehukattipulloon. Pikahiivasta. Juoda se hieman liian aikaisin, kun ei malta odottaa. Ei siitä välttämättä känniä tulisi, mutta ainakin paha olo ja löysä vatsa. Olisi taas ysärimuistelu siinäkin kohtaa fyysinen.
Mutta palataan takaisin Jysäriin. Ja siihen omituiseen perversioon pukeutua kirkkaimpiin vaatteisiin, mitä vain löytää. Lohdullista on toki se, että näin on tuntunut käyvän myös kaikille muillekin. Sateenkaaren värit ovat niin kirkkaina, että sävykartan ja värien yleisin muoto on neon.
Muutamat edelliset Jysäri olen toki aavistuksen sekoittanut tätä punkin ja 90-luvun teemojen tykitystä. Hakenut sellaista kultaista keskitietä, johon sekä sisäinen Ysäriboi että Punkkari minussa olisivat tyytyväisiä. Ja sitä sulautusta ajattelin sujuvasti toteuttaa myös tänä vuonna.
Näin ollen juhlavasti taas päätin, että 90’s IS PUNK!
Edessä on siis kolme päivää sitä timanttista jyystöä, kuten DJ Partamatti aina muistaa mainita. Enkä nyt tietenkään puhu siitä lihallisen jyystämisen ihanuudesta, vaan ihan vain ysärimusiikista. Toki, kyllä se liha aina mielessä on. Varsinkin kun kolme päivää juhlii, niin se on mielessä usein. Kuten olen todennut, niin pikku hiprakka lisää ainakin minussa läheisyyden tarvetta ja ihmistä alkaa ihan vaan panettaa. Pieni krapula tuottaa täysin saman olotilan, mutta paljon voimakkaampana. Tälle viikonlopulle taitaa valitettavasti osua jonkin verran niin humalaa kuin krapulaa, joten nussituksen taso pysyy kokoajan siellä peruslukemien yläpuolella. Voi siis olla, että edessä on reilusti sitä hikistä ja vartaloa ravisuttavaa timanttista jyystöä. Niin musiikin, kuin myös niiden lihallisten iloittelujen puolella. Edestakaisia liikkeitä niin pitkään, että ei meinaa enää jaksaa, mutta jaksaa kuitenkin. Tanssilattialla se tapahtuu tampaten ylös/alas, ja muissa iloisissa merkeissä sitten sisään/ulos.
Ai että, alkaa siis tuntumaan, näyttämään, tuoksumaan ja kohta jo kuulostamaankin ihan ysärijyystöltä. Ja ihminen kyllä tykkää, kun saa jyystää!
toffeeKolli 