Olen usein miettinyt, että olenko jotenkin omituinen, kun niin kovin herkästi tulee syljettyä kaksimielisiä juttuja suusta pihalle. Ja välillä ne eivät ole edes niitä kaksimielisiä, vaan ihan suoraa puhetta ilman vihjailua. Enkä nyt tarkoita mitään limaisen sedän sovinistista ja naista alentavaa huumorinkukkaa. Sellainen on aina inhottavaa ja hieman säälittävän kuuloista. Tai no oikeastaan aika paljonkin säälittävän kuuloista.

Kovin usein vain tulee tunne, että kun heittää mielestään nasevan ja härskin läpän, niin muut ei todellakaan ole samalla aaltopituudella. Näyttävät vaivaantuneilta. Minäkin vaivaannun. En tosin siinä kohtaa siksi, että häpeäisin. Ehkä se hieman vaivaannuttaa, kun alan miettimään, että kuinka tabu asia se seksiin liittyvä puhe lopulta on. Tottakai ymmärrän, että kuulijalla voi olla arkoja haavoja menneisyydessään, joihin sanat osuu ja silloin toki ymmärrän pahastumisen tai vetäytymisen. Enkä minä toki kenenkään mieltä haluakaan pahoittaa.

Nyt puhunkin siitä, kun huomaat jonkun ilmeestä, että eihän tuollaisia nyt saa sanoa. Kuinka toiset vaan vaivaantuvat siitä, kun heittää ronskia ja hurttia huumoria. Toki sitä tulee välillä sanottua jotain tilanteessa, jossa olisi voinut myös olla ihan vain hiljaa. Mutta se on toisinaan hiton vaikeeta. Joskus siihen pystyy, ja silloinkin pitää purra huulia yhteen ja hokea itselleen, että nyt et sano mitään. Ole hiljaa. Varmasti fiksulta näytän siinä tilanteessa, kun pieni hymynkare alkaa nykimään suupielessä ja tekisi niin mieli sanoa jotain. Edes jotain. Joku päivä käy vielä niin, että irstaat sanat vain kerääntyvät kielen päälle kasaksi ja singahtavat suusta yhtenä ryöppynä johonkin epäsopivaan kohtaan. ”vittukyrpäpillupersekullitoosamulkkufjöttönen” ei ole ehkä se paras sanayhdistelmä täräyttää yllättäen, mutta joku päivä se vielä käy.

Mutta onko se niin vaarallista, jos vähän tekee mieli puhua panemisesta, nussimisesta ja kaikesta muustakin kuin vain siitä kaunosieluisesta rakastelusta. Rakastelu on nimittäin täysin väärä termi siinä kohtaa, kun piilotetaan sydän läpättäen sisäfilettä hännän alle. Tai kun vähennetään hieman vaatetusta ja ruvetaan reippaalle huulihölkälle.

En siis tiedä, onko tiede määritellyt rakastelulle jotkin ohjearvot, joiden sisällä pitää pysyä tai se ei ole enää rakastelua. Mielestäni rakastelussa työntötahdin on pysyttävä alle 10 työntöä/min ja kaikki keskinäinen kommunikaatio hoidettava vaikka kuiskaamalla ranskaksi tai jollain muulla ääriromanttisella tavalla. Silloin akti täyttää tuon rakastelun kriteerit. Kaikki muu rajojen ylimenevä onkin sitten panemista, nussimista, runttausta, jörnimistä, sormetusta, kädetystä, tuuppaamista ja junttausta. Ja kaikkiin noihin voi vielä huutaa päälle saksaksi, niin sitten alkaakin olemaan erotiikka-mittarin viisari kovilla.

Enkä minä rauhallista ja nautiskelevaa rakastelua mitenkään paheksu. Sehän on sitä fiilistelyä parhaimmasta päästä. Silti siinä vain aina käy kuten Portion Boys ja Matti ja Teppo on meille kertonut: Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy. Ja loppu onkin yhtä juhlaa ja tykitystä.

Näin kesän korvalla ihminen on muutenkin herkästi tuon riettaamman mielen äärellä, kun lämpötila nousee ja mekon mitta lyhenee.

Paha.

Itse pystyn kyllä (juuri ja juuri) kulkemaan vilkuilematta ihan jokaista ohi vilahtavaa peräpeiliä, mutta ”viisari” meinaa viuhtoa sinne sun tänne. Siksi kesällä onkin itseasiassa hyvä pitää vaikka kireitä farkkuja. Koska löysien verkkareiden ongelmakohta korostuu siinä, että tuo itsenäisesti ajatteleva uloke minussa yrittää osoitella kokoajan suuntaa minne pitäisi katsoa. Hän on kuin se risu, jonka avulla jotkut väittävät löytävänsä maagisesti hyvän kaivon paikan. Hän tarkkanenäisenä haistaa ja tunnistaa samalla tavalla nuo kosteat alueet ja taipuu väristen siihen suuntaan. Teippaan sen saatana reiteen kiinni, niin loppuun tuollainen sekoilu.

Ja ostan vielä lisäksi sellaiset hevosten silmälaput, niin on vähemmän herkullisia ärsykkeitä katsottavana.

Ai saakeli, olispa jo kesä!