Kääpiö ja seitsemän lumikkia. Pitkiä sääriä ja hiton ahdas sänky.

Muistan nähneeni aikoinaan sellaisen animaation, jossa rietas Lumikki ja tuhmat kääpiöt ovat eksyneet hyvin kauas siitä sadusta, jota lapsille kerrotaan. Sukeltaneet kirjaimellisesti siihen syvään päähän. Hatarasti muistan sellaisen kohtauksen, jossa Lumikki makaa selällään taikaovi levällään ja suhteettoman suuren varustuksen omaavat kääpiöt käyvät kastamassa kärkeä. Jonossa, kukin vuorollaan.

Tästä juolahti mieleen hieman perverssi ajatus. Jos olisinkin itse siinä kääpiön osassa ja seuraan sujahtaisi 7 Lumikkia. Olisivat siinä jonossa. Toki itse olen sellaisen keskiverto-miehen mitoissa, varmaan monellakin tapaa. Mutta se, että tuntisin itseni kääpiöksi, vaatisi myös sen, että näiden Lumikkien olisi oltava todella pitkiä naisia. Siis todella pitkiä.

Aika absurdi mielikuva, mutta jatkan silti tätä ajatusten leikkiä. Siis seitsemän pitkää Lumikkia seisoisi sänkyni vieressä kullanhohtoisissa mekoissaan, katsoen himokkaasti ja elehtien viekoittelevasti. Minä todennäköisesti näyttäisin siinä kohtaa lähinnä typerältä, mairea hymy naamalla. Täytyisi ehkä ostaa isompi sänky, koska ei sellainen määrä järjettömän pitkiä sääriä kyllä mahdu nykyiseen petiin. Ei ainakaan samaan aikaan. Ja mitä pidemmälle tätä asiaa miettii, niin sen nopeammin se maireus alkaa haihtumaan kasvoiltani.

Koska seuraavaksi päästäänkin siihen, että osaisinko antaa seitsemälle Lumikille kyytiä sillä tavalla kuten Lumikkeja kuuluisi kyydittää. Minä kun en ole prinsessoja saanut sänkyyni nussittavaksi. Haluan kuitenkin miettiä tämän niin, että hekin haluavat minusta jotain. Jotain muutakin, kun vain miellyttää minua. Täytyy ehkä ensin etsiä joku jumalainen Prinssi Uljas ja kysellä häneltä neuvoja. Hän varmasti tietää, mistä prinsessat tykkäävät.

Sen sijaan Jumalattaren olen saanut ihan sänkyynkin asti. Eikä aina tarvitse edes houkutella, vaan hän tulee ihan pyytämättä. On täysin toista maata kuin Lumikki ja muut prinsessat (vaikka en vieläkään ole niitä prinsessoja haalinut peiton alle). Vahvasti silti epäilen, että nämä satujen neitokaiset eivät saisi sanaa suustaan, posket punaisina ja häveliäinä vain tuijottaisivat. Laittaisivat kättä silmien eteen ja ujoina hihittelisivät. Eikä silloin puhuta enää taikaovesta, koska se termi on aivan liian laimea. Rietas ja hävytön Pandoran lipas on kuvaavampi. Mutta en minä ala sinulle Kuningattareni suloja selittämään. Sanat eivät riitä kuvailemaan.

Palaan siis tästä leijunnasta takaisin tekstin aloitukseen, eli kääpiöön ja seitsemään Lumikkiin. Täytyy sanoa, että tämän sadun lopussa seisoo harvinaisen onnellinen ja raukea kääpiö. Hän on löytänyt sen oman El Doradon. Ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Kävin katsomassa, että tarjoaisiko Pornhub jopa tällaisen videon katsottavaksi. En löytänyt. Sen sijaan löysin jotain muuta.

Jäin katsomaan sitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: