Näin kevään korvalla alkaa pään sisällä tapahtumaan taas outoja asioita. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, pakkanen alkaa väistymään ja ihmismielestä tulee iloisempi. Tuoksuu jo vähän keväälle ja tuntuukin jo vähän keväältä. Hormonit heräävät.

Pistää miettimään, että onko meillä perimässä kuitenkin aavistuksen jäänteitä eläimellisestä kiima-ajasta. En tiedä.

Miettikääpä, jos ihmisilläkin olisi kiima-aika, kuten eläinmaailmassa on pääsääntöisesti tapana olla. Se muuttaisi melko suuresti jo ihan tätä meidän perinteistä elämänrytmiä, uskoisin niin.

Joten eletäänpä nyt hetki ajatellen, millaista se mahtaisi olla.

Hypätään ajatuksissa kiima-aikaan valmistautuvan miehen lipeviin tanssikenkiin ja suunnataan katse kohti tulevaa panemisen juhla-aikaa. Siihen pitää ihan tosissaan valmistautua, jottei menisi hukkaan se ainoa aika vuodesta, kun on mahdollisuus päästä kutemaan.

Tämä tarinan uros on nyt viimeistä päivää töissä, ennen kuin vuotuinen kiimaloma alkaa. On 4 viikkoa aikaa tehdä kaikkensa naisten edessä, jollain onnekkaalla jopa 5 viikkoa. Mutta tätä on odotettu. Talvinen kaljamaha on rääkätty hiellä ja tuskalla unholaan. Uros on nyt tässä kiimassa elämänsä kunnossa ja valmiina syrjäyttämään vanhat hopeaketut vallasta. Hän suuntaa kaupungin keskustaan. Ravintolat ja yökerhot täyttyvät taistelunhaluisista sankareista ja heitä tarkasti seuraavista naaraista. Huuto ja ihailun huokaukset kuuluvat pihalle asti, kun tarinamme mies päättää astella ovesta sisään kiimantuoksuiselle areenalle. Hän tönii tieltään heikommat ja haastaa areenan valloittaneen alfa-uroksen. Tämä mylvii ja huutaa niin, että hikipisarat valuvat pitkin tyylikkäästi harmaantunutta hiusrajaa. Mutta nuori uros ei pelkää, ei tänä vuonna. Hän riisuu paidan päältään ja näyttää, että on valmis. Valtaa pitävä hopeakettu tekee kaikkensa alistaakseen nuorukaisen, mutta hän ei peräänny. Yökerhon naaraat huomaavat uuden tulokkaan rohkeuden ja hän saa siitä vain lisää voimaa. Vanhempi uros joutuu taipumaan ja valta vaihtuu. Puuman lailla eräs naaraista lähestyy tätä uutta alfaurosta ja antaa ymmärtää, että olisi halukas paritteluun…

Hmmm…..

Katkaisen tämän tarinankerronnan tähän, koska se alkaa saamaan hieman alistavia piirteitä naisia kohtaan.

Mutta jumalauta tuo kiima-aika olisi pelottavaa, tai vaihtoehtoisesti aivan mahtavaa aikaa. Mutta jotta se olisi mahtavaa, niin sinun pitäisi ensin jollain ilveellä taistella tiesi niiden muutamien alfa-urosten joukkoon. Voisit rinta rottingilla leveillä naaraiden edessä omaa mahtavuuttasi ja tihkua sitä huumaavaa testosteronia. Tietysti se paikka pitää ansaita urheasti taistellen, ettei tarvitsisi yksin ajella yöbussilla kotiin.

Kiima-ajan päätyttyä kaikki palaisivat taas normaaliin elämänrytmiin, töihin ja arkisiin askareisiin. Työpaikoilla kyseltäisiin, että miten sinun kiima-aikasi sujui. Tuliko nussittua kovasti, vai oliko huono vuosi. Heikommin menestyneitä taputettaisiin selkään ja sanottaisiin, että ehkä sitten seuraavana vuonna sujuu paremmin. Seuraavana vuonna. Kuulostaa muuten pitkältä ajalta.

Onneksi asiat on toisin, eikä ihmisten seksuaalinen kanssakäyminen ole sidottu mihinkään tiettyyn hetkeen vuodesta. Mieluummin sen sitoo niihin hetkiin, joita tapahtuu pitkin vuotta.

Toisaalta lyhyen tarinan illanvietossa on myös paljon sitä käyttäytymistä, jota näkee ihan perus-iltana baareissa ja yökerhoissa. Uhotaan ja elvistellään, jotta pääsisi parittelemaan. Tai sitten osalle miehistä on vain jäänyt pieniä pätkiä sitä geeniä, joka altistaa kiima-ajalle. Tiedä näistä.

Mutta olen huomannut, että ihan hyvään lopputulokseen pääsee myös sillä, että ei uhoa ja näyttele voimiaan, vaan ennemmin ottaa huomioon ja kuuntelee. Pitää toista hyvänä ja arvokkaana. Näyttää millainen itse on, ja antaa hänen tehdä samoin.

Kyllä hän sitten tulee lähelle, jos hänestä siltä tuntuu. Oli kiima-aikaa tai ei.