Kuinka helppoa onkaan erakoitua. Kuinka vaikealta voi tuntua, kun huomaat sen.

Sinulla olisi aikaa. Sitä harvinaista omaa aikaa. Istut sohvalla ja katselet ikkunasta ulos. Hiljaa nostat polvet koukkuun, kiedot kädet jalkojesi ympärille ja mietit, kuinka käyttäisit tämän illan. Olisi ehkä kiva tehdä jotain. Mennä johonkin, mutta ei välttämättä vain sinun itsesi kanssa. Sitten on se suuri kysymys, että kenen kanssa. Ketä pyytäisit. Käyt päässäsi läpi ihmisiä ja selailet jo puhelimen osoitekirjaakin. Lopulta suljet hölmistyneenä näytön ja lasket luurin pöydälle. Mietit, mitä tässä oikeastaan on tapahtunut. Miten päädyit siihen tilanteeseen, että olet yksin.

On helppo ajatella, että eipä ole kukaan kaivannut. On myös helppo sanoa, että eipä ole kukaan kaivannut. Ihan kuin oma sosiaalinen kanssakäyminen olisi muiden harteilla. Asia, joka toisten pitäisi hoitaa sinun puolesta. Siinäkään asiassa kukaan ei tule hakemaan sinua sieltä kotoa. Tai ehkä tulevat aikansa, mutta jos et itse tee välillä sitä aloitetta, niin jossain kohdassa sinua lakataan pyytämästä. Siinä kohtaa voi herkästi sanoa juuri ne sanat ”eipä ole kukaan kaivannut minua”.

No ei ole vittu ihme. Jos olet aina se, jota pitää pyytää. Pikkuhiljaa muutut sellaiseksi ihmiseksi, joka tarvitsee kutsua. Jossain kohtaa se vaihtuu siihen, että kutsuja pohtii, että tarvitseeko sinua vielä pyytää mukaan. Tuosta ei sitten kovin kauaa menekään, kun sinua ei enää kysytä.

Ja mitä sinä teet. Olet kotona ja mietit, miksi kukaan ei enää ota yhteyttä. Miksi kukaan ei enää kaipaa. Sinua.

Miksi kukaan kaipaisi. Kaipaisitko itsekään itseäsi. Et ole tehnyt itsestäsi mitenkään kaivattavaa. Olet vain odotellut, että muut ottavat yhteyttä.

Asian voi konkretisoida nykypäivänä kovin helposti. Ota puhelin käteen ja katso yhteydenpidon historiasi eri sovelluksista. Sieltä näkee hyvin nopeasti sen kuinka aktiivista sosiaalinen elämäsi on sillä saralla. Ainakin siis tuon viestinnän suhteen. Mieti keitä kaipaat, ja katso koska olet ottanut heihin viimeksi yhteyttä. Sen jälkeen katso tarkemmin, onko yhteydenotto tapahtunut jostain syystä. Eli toisin sanoen, onko sinua tarvittu johonkin tai sinä tarvinnut jotain. Sivuuta ne, ja katso sitten uudestaan. Silloin jää jäljelle ne keskustelut, joissa on pidetty yhteyttä, koska on haluttu pitää.

Tämä oli taas karkea yleistys, mutta ei se nyt kovin kaukana totuudesta voi olla.

Enkä yritä nyt mitenkään syyllistää ketään, että itsepä olet oman yksinäisyytesi rakentanut. Kun ei se nyt tietenkään aina vaan mene noin. Eivät ole kovinkaan yksinkertaisia asioita tällaiset.

Mutta varmasti ne omat mahdollisuudet siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen paranevat merkittävästi, jos olet itsekin aloitteellinen yhteydenpidossa.

Mutta kuten sanoin, niin helppoa se ei aina ole. Silti on kai parempi koittaa, kuin odottaa. Koska aika juoksee.

Tee jotain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: