Tiedättekö sen tunteen, kun sitä miettii, että tuo tuossa on nyt täydellinen. Oli se täydellisyys mitä tahansa. Siitä on vaikea pitää sormia erossa, vaikka samalla tietää, että kun alan sekoittamaan tai sörkkimään tätä, niin saan sen vain pilattua. Tai rikottua. Jotenkin häslättyä vituiksi. Ei ole tarkoitettu minun pideltäväksi. Liian täydellinen minulle. Minun käsiini. Mikä siinä…