-
Rakkautta, vai oman edun ajamista?
Pidän mietelauseista ja siitä, että asioita voi pohtia monelta eri kantilta. Se on kai siunaus ja kirous, että pää pyörittelee kaikki asiat läpi moneen kertaan. Tässä taas yksi esimerkki siitä. Seuraan Instagramissa tiliä @motivaatiomentori, ja sieltä tulee välillä vastaan sellaisia juttuja jotka laittavat miettimään. Tämä pohdinta päätyikin nyt sitten ihan blogitekstiksi asti, ja mietelause joka…
-
Pyllyn verran parempi.
Kauneusihanteita ja muuta turhaa. Kynsiä. Ripsiä ja täytettyjä huulia. Ehkä pieni sheivaus sieltä tai vahaus täältä. No, sitähän se vähän on. Miksi? Itsensä takia? Itsetunnon kohotusta? Muiden takia? En tiedä, mutta aina välillä tuota mietin… Olen sillä tavalla aika yksinkertainen mies, että ne jutut millä on merkitystä ovat lopulta aika simppeleitä. Tavallisia ja normaaleja. Otetaan…
-
”True friends stab you in the front”.
Hieno sanonta, joka on alunperin putkahtanut mm. runoilijana tunnetun Oscar Wilden kynästä. Jätetään nyt kuitenkin tämä irlantilaista verta kantanut historiallinen henkilö rauhaan tässä tekstissä, ja nostetaan esiin sellainen bändi, jonka suonissa pauhaa enemmänkin englantilainen uhma. Tuo bändi on nimeltään Bring Me The Horizon on heidän kappale True Friends (kuuntele tästä), jonka sanoituksista löytyy myös tuo…
-
Palautettu osa minua.
Maailma on joskus hieman tuulinen paikka. Se riepottaa vastatuulessa tarpovaa ihmistä hieman suuntaan jos toiseenkin. Keinuttaa sielun pientä venettä niin, että hetkittäin se hieman hörppää vettä laidan toisellekin puolelle. Mutta eihän se silti sitä tarkoita, että se uppoaisi. Myrskytkin laantuvat kyllä aikanaan. Aina. Sen jälkeen on taas tyyntä ja rauhallista, ja silloin voi todeta, että…
-
Sekavia ajatuksia ja kauniita pyllyjä.
Oletko huomannut, että jos yrität kertoa aivoillesi jotain mitä ei saisi tehdä, niin ne alkavat tekemään sitä samantien. Niinpä. Toisaalta, jos ”käsket” niitä keskittymään johonkin tiettyyn asiaan, niin ne sulkevat muut jutut ympäriltä. Jos siis pystyy keskittymään. Aina ei nimittäin pysty keskittymään, vaikka kuinka yrittää. Näin käy usein töissä. Vaikka kuinka koittaa antaa ajatukset juuri…
-
2 vuotta täynnä tahmaisia sormia ja toffeen maistelua. Herkullista.
Huomasin tuossa, että olen näköjään pitänyt tätä blogia jo 2 vuotta. Outo fiilis, että tämä rakas ja häiriintynyt mielentuotos on kulkenut tässä vierellä jo noinkin kauan. Eikä kaksi vuotta ole ehkä monellekaan mitenkään pitkä aika, mutta minulle se on. Mutta ei jäädä nyt päivittelemään sitä, vaan mietitään hieman sitä mennyttä vuotta, koska onhan se ollut…
-
Luojan liukuhihna, ja kaikki sen virheet.
Mieti, jos meitä ihmisiä luodaankin sarjatuotantona kuin liukuhihnalla konsanaan. Luomiskone vain puksuttaa yötä päivää, liukuhihna liikkuu, ja uusia ihmiskohtaloita siirtyy eteenpäin, ilmeettöminä hahmoina sievässä jonossa. Hihnan toisessa päässä heitä aletaan jakaa eri osastoihin, pakataan kauniisiin laatikoihin ja löhetetään ympäri maailmaa elämään elämäänsä. Mutta tiedätkö mitä. Olen varma, että tässäkin tuotantomallissa tulee joskus sutta ja sekundaa.…
-
2-rivinen haitari, mutta sellainen tuhmempi versio.
En tiedä ihan hirveästi haitareista. En, vaikka soitinrakennusta on tullut tehtyä ihan työkseen. Se työnkuva ei tosin keskittynyt harmonikkojen maailmaan, vaan enemmänkin näppäiltävien kielisoitinten suuntaan, mutta siitä en nyt tässä halua sen enempää puhua. Puhutaan nyt kuitenkin hanureista. Ovat aika herkkiä ja monimutkaisiakin vempeleitä. Hellästi niitä pitää kohdella, kevyillä sormilla silitellä ja hypistellä. Pitää kuin…
-
Apua, lapseni ei olekaan hetero!
Välillä pistää miettimään, kuinka helvetin suppea ja ahdas joidenkin ihmisten käsitys on tästä maailmasta. Se taas laittaa aika ajoin suorastaan vähän vihaksi, ja mielestäni ihan syystäkin. Kapeakatseisuus on hetkittäin jopa häkellyttävää, ja myös aika raukkamaista. Ymmärrän kyllä sen, että on turhauttavaa taistella ja väitellä sellaista vastaan, joka on päättänyt, että hänen mielipiteensä on oikea. Turha…
-
Weird and wonderful.
Pureskellaan taas hieman musiikkia, ja oikeastaan tällä kertaa taas enemmän sitä, mitä ajatuksia yksi kappale lopulta herättää. Nyt ei siis paneuduta niinkään itse kappaleeseen tai mahdolliseen tarinaan sen takana, vaan siitä heränneisiin ajatuksiin ja kaikenlaiseen huttuun, mitä pääni sisältä sinkoilee. Bändi on siis Marmozets ja kappale Weird and Wonderful. Tämä ei ole ehkä kovin tunnettu…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 