Oletko koskaan miettinyt, että mistä juontaa juurensa se sanonta, että ”haetaan päiväkahviseuraa. Kyseessä ei ole kuitenkaan sellainen hetki, jossa laitetaan kahvipannu kuumaksi ja pannaan pullaa pöytään. Toki se päiväkahvi saattaa sisältää jotain kuumaa toimintaa tai jotakuta saatetaan panna pöydällä. Ja jos tähdet osuvat kierosti kohdalleen, niin sitten onkin pulla uunissa.

Mutta mistä tuo päiväkahviseuran merkitys tulee. Siis niissä tapauksissa kun sillä ilmaistaan toivetta saada seuraa peiton alle.

Onko tämä vapaapäivänä kotona olevien yksinhuoltajaäitien keksimä ratkaisu asiaan, jossa lapset on koulussa ja päivällä olisi aikaa sutinoida. Vai peräti kotiäitien salainen koodi kyseenalaisiin seikkailuihin silloin kun pienokainen nukkuu päiväunia ja mies on töissä. Mene ja tiedä.

Voihan se olla yhtä hyvin miesten keksimä nimitys sille tilanteelle, jossa juostaan vieraissa hieman pitkäksi venähtäneen kahvitunnit aikana. Niin. Mistä sitä tietää. Kahvin ryystämiseen se ei nyt hirveästi liity kuitenkaan, se on aika varmaa.

Jos tämä ”päiväkahviseura” on hieman latautunut ilmaisu, niin se taas ei kuulosta yhtä epäilyttävältä jos joku vaikka pyytää käymään kahvilla illemmalla. Tai vaihtoehtoisesti iltateellä, koska moni ei sitä kahvia ryystä enää siellä päivän ehtoopuolella. Ilmeisesti myöhäinen kahvinjuonti vaikeuttaa monen nukkumista sen verran, että saattaa Nukkumatilta loppua pussista unihiekka mitä heitellä ennenkuin tainnutettava kohde nukahtaa.

Hitto. Nyt lähti ajatus laukalle. Pitäisiköhän sitä ruveta itse pitämään sellaisia päiväkahvikutsuja. Siis sellaisia, missä oikeasti laitetaan pannu kuumaksi ja sumpit pihiseen. Tietty tarjolla olisi myös herkkuja, kuten muhkeita munkkeja ja kuumaa piirakkaa. Sellaisia, jotka saa veden nousemaan kielelle ja mielen janoamaan lisää.

Ja nyt en tietenkään puhunut mistään tuhmasta. Enhän minä sellaista. Hyi sinua. Sinä ajattelit kuitenkin jotain härskiä.

Tarkoitus olisi järjestää sellaiset kutsut missä ihan oikeasti juodaan vaan kahvia (tai teetä, jos joku ei kahvia juo). Sitten siellä olisi nisua tarjolla. Syödään, juodaan ja höpötellään niitä näitä. Sellaiset rehelliset päiväkahvit. Ihan vaatteet päällä, ilman taka-ajatuksia.

Ja kuitenkin.

Vaikka tätä kuinka mainostaisi täysin siveellisenä ja sivistyneenä päiväkahvitteluna, ja vaikka kuinka yrittäisi korostaa että tarkoituksena on vain juoda tilaisuuteen osallistuvalla porukalla yhdessä päiväkahvit, niin silti…..

Silti joku tulisi paikalle pieni seksinkipinä silmäkulmassa. Että jos siellä ei sittenkään juoda kahvia vaan nussitaan vaan niin perkeleesti. Niin, että kupit vaan kilisee pöydällä, kun rynkytetään kilpaa perkolaattorin puhinan kanssa.

No toisaalta, mistä sitä tietää mihin se kahvinjuonti voi johtaa. Suomalaiset kun on kova kansa juomaan kahvia, ja joku sitä saattaa pitää jopa eroottisena toimintana. Eikä siinä, minä kyllä pidän kovasti sellaisesta ”puuhastelusta”, tapahtui se sitten aamulla, päivällä tai illalla.

Ja pidän kyllä myös kahvista, oli sitä sitten tajolla aamulla, päivällä tai illalla. Mutta harvemmin näitä touhuja tulee yhdistettyä, eikä varmaan tarvitsekaan.

Mutta pidä sinäkin se päiväkahvihetkesi sellaisena kuin haluat. Kunhan se on kuumaa, ja nautinto on halutessasi maustettu juuri sopivalla määrällä kermaa ja makeaa. Niin, että kun sen vihdoin saa huulille, niin silmät painuvat hetkeksi kiinni.

Silloin tiedät että se on hyvää. Niin kahvi, kuin se toinenkin juttu.