-
Päiväkahviseuraa.
Oletko koskaan miettinyt, että mistä juontaa juurensa se sanonta, että ”haetaan päiväkahviseuraa. Kyseessä ei ole kuitenkaan sellainen hetki, jossa laitetaan kahvipannu kuumaksi ja pannaan pullaa pöytään. Toki se päiväkahvi saattaa sisältää jotain kuumaa toimintaa tai jotakuta saatetaan panna pöydällä. Ja jos tähdet osuvat kierosti kohdalleen, niin sitten onkin pulla uunissa. Mutta mistä tuo päiväkahviseuran merkitys…
-
Kirjoittamista sekä syntisen raamatun oppeja.
Olen tainnut joskus mainita, että kirjoittaminen on kuin terapiaa. Ehkä hieman outoa sellaista, mutta kyllä tämä elämä on nyt muutenkin yhtä omituista hetki hetkeltä. Hyvä niin. Kyllä minä olen sen tiedostanut, että silloin kun on huolia ja vaikeita hetkiä elämässä, niin sitä vain tulee pohdittua asioita enemmän. Käytyä läpi kaikkea sitä, mikä pitää minut öisin…
-
Pyllyn verran parempi.
Kauneusihanteita ja muuta turhaa. Kynsiä. Ripsiä ja täytettyjä huulia. Ehkä pieni sheivaus sieltä tai vahaus täältä. No, sitähän se vähän on. Miksi? Itsensä takia? Itsetunnon kohotusta? Muiden takia? En tiedä, mutta aina välillä tuota mietin… Olen sillä tavalla aika yksinkertainen mies, että ne jutut millä on merkitystä ovat lopulta aika simppeleitä. Tavallisia ja normaaleja. Otetaan…
-
Kalantuoksua tarjottimella, vuoden 2024 paras resepti. Vai onko?
Joskus sitä kantautuu korviin juttuja, jotka samaan aikaan sekä naurattavat, että hieman myös inhottavat. Viimeisin liittyy ruoanlaittoon. Joko minä en junttina, keski-iän kynnyksellä olevana miehenä vain ymmärrä sitä suurta makujen sinfoniaa, tai sitten olen vain liian nössö sekoittamaan rohkeasti erilaisia elintarvikkeita. Tykkään kyllä kovasti ruoanlaitosta, ja välillä aika reilulla kädellä sekoitan mausteita ja raaka-aineita keskenään,…
-
Katujen leopardit ja syntisiä pöytiä.
Upotan nyt sanalliset kynteni hieman vaarallisille vesille, mutta en voi olla pohtimatta yhtä asiaa. Mikä se juttu on, että naisen tullessa ”tiettyyn ikään” hänen vaatekappiinsa vain ilmestyy leopardikuvioisia vaatekappaleita. Siis korostan sitä, että niitä ilmestyy, jos on ilmestyäkseen, ja ei näin toki kaikille käy. Jotkut onnistuvat jopa elämään ilman, että se sisäinen kissapeto vilauttaa niitä…
-
Yksisarviset, keijut, sekä Maria, Joosef ja pikkuinen Jeesus.
Kukin saa uskoa mihin haluaa, ja toivoisin että jokainen saa myös olla uskomatta ihan kaikkea, jos ei halua. Koska itse en jaksa oikein uskoa satuihin. En. Esimerkiksi yksisarviset ja keijut ovat kyllä elämässäni hyvin vahvasti läsnä tyttäreni kautta, mutta jopa hän ymmärtää, että ne eivät ole oikeita. Mutta silti kerromme lapsille tarinoita. On hammaskeijuja, saunatonttuja,…
-
2 vuotta täynnä tahmaisia sormia ja toffeen maistelua. Herkullista.
Huomasin tuossa, että olen näköjään pitänyt tätä blogia jo 2 vuotta. Outo fiilis, että tämä rakas ja häiriintynyt mielentuotos on kulkenut tässä vierellä jo noinkin kauan. Eikä kaksi vuotta ole ehkä monellekaan mitenkään pitkä aika, mutta minulle se on. Mutta ei jäädä nyt päivittelemään sitä, vaan mietitään hieman sitä mennyttä vuotta, koska onhan se ollut…
-
Luojan liukuhihna, ja kaikki sen virheet.
Mieti, jos meitä ihmisiä luodaankin sarjatuotantona kuin liukuhihnalla konsanaan. Luomiskone vain puksuttaa yötä päivää, liukuhihna liikkuu, ja uusia ihmiskohtaloita siirtyy eteenpäin, ilmeettöminä hahmoina sievässä jonossa. Hihnan toisessa päässä heitä aletaan jakaa eri osastoihin, pakataan kauniisiin laatikoihin ja löhetetään ympäri maailmaa elämään elämäänsä. Mutta tiedätkö mitä. Olen varma, että tässäkin tuotantomallissa tulee joskus sutta ja sekundaa.…
-
2-rivinen haitari, mutta sellainen tuhmempi versio.
En tiedä ihan hirveästi haitareista. En, vaikka soitinrakennusta on tullut tehtyä ihan työkseen. Se työnkuva ei tosin keskittynyt harmonikkojen maailmaan, vaan enemmänkin näppäiltävien kielisoitinten suuntaan, mutta siitä en nyt tässä halua sen enempää puhua. Puhutaan nyt kuitenkin hanureista. Ovat aika herkkiä ja monimutkaisiakin vempeleitä. Hellästi niitä pitää kohdella, kevyillä sormilla silitellä ja hypistellä. Pitää kuin…
-
Munakello, vai mikä se nyt oli?
Kaikenlaista asiaa sitä ihmisen päässä. raksuttaa. Jäin miettimään sellaista esinettä kuin munakello. Siis millainen se oikein on? Onko se siis vähän kuin rannekello, mutta käärittynä miehisen varren ympärille. Ei oikein kuulosta kovinkaan kätevältä kapistukselta ja helvetin hankala myös käyttää. Kun haluat vilkaista mitä kello on, niin pitää ensin avata sepalus tai laskea housut alas ja…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 